Tiinan logi

Hetki

2012-02-24T21:46:00.005+02:00

Aino katsoi elokuvaa. Minä vatkasin muffinssitaikinaa. Oiva seisoi tuolilla katsomassa minua. Jaoin taikinan muotteihin ja samalla Oiva esitti kysymyksiä toinen toisen perään. "Äiti mistä taikina tehdään?" Minä selitin pojalle, että munista, jauhoista, sokerista jne. Poika kysyi " Mistä kananmunat tehdään?" Minä kerroin että kana munii munan. "Mistä kana sen munan tekee?" poika jatkoi.
Meidän poika on innostunut puhumaan. Kysymyksiä satelee koko ajan.

Muffinssit oli jaettu muotteihin, annoin pojalle vispilän nuoltavaksi. Hän hiljeni. Katseli vispilää ja maisteli onnellisena taikinaa. "Minä vähän maistoin", totesi lapsi pitkän hiljaisuuden jälkeen.

Meidän muffinssit valmistui tällä hyväksi todetulla ohjeella. Meille voipi tulla muffinssikahville :D

Taikina:
50 g margariinia
2 munaa
1 ¾ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 ½ tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja
vajaa dl maitoa
puolukoita
1 pandan kinuskimuru patukka

leikki-ikäisen kriisi

2012-02-24T21:00:00.003+02:00

Minua huvittaa ja ehkä vähän ärsyttääkin. Neiti vihaa tuota kuvassa olevaa haalaria. Se puetaan kiukun ja itkun kanssa päälle. Haalari on kauhea, koska siihen tulee eteen, mahan kohdalle pussi. Aino sanoo, että hän on ihan munamiehen näköinen.

Eilen oli mukava suojasää. Aamusella ulkoiltiin monta tuntia ja kasteltiin märässä lumessa ulkovaatteet. Iltapäivällä lapsen piti pukea tämä säkki päällensä. Itkuhan siitä tuli. Haalarin päälle Aino puki lopulta innoissaan kurahousut, ettei kukaan vaan näe pussia.

Tänään lähdettiin kirjastoautolle iltapäivällä ja kuivana pukuna oli taas kyseinen haalari. Pitkin hampain ja kyyneleet silmissä neiti puki päällensä sen. Minua hymyilytti katsoa tytön kävelyä kohti kirjastoautoa. Kädet oli visusti puuskassa, ei näkynyt haalarin etumusta yhtään.

Samainen neiti on käyttänyt sisällä nyt muutamana päivänä farkkuja. Ulkoilun jälkeen neiti vaihtaa salamana farkut jalkaan. Ne on kuulemma niin hyvät jalassa..

Oiva vs. äippä

2012-02-18T21:26:00.000+02:00

Kaikki alkoi siitä, että Aino sai kutsun HopLop-synttäreille. Kohokohtaa odotettiin innolla, laskettiin päiviä, yötä, ruokailuja... Ainon into sai Oivakin odottamaan jotakin. Tuskin Oivalla oli muistikuvaa hoplopista, olihan meidän siellä käynnistä jo kulunut tosi pitkä aika. Mies lähti Ainolle ja Ainon bestikselle kuskiksi, joten minä yritin keksi meille jotakin kivaa tekemistä.

Ollaan pojan kanssa käyty välillä pelaamassa palloa kellarin käytävällä. Tällä kertaan kaivoin vaatekaapin perältä minun vanhan sählymailan ja meidän turnaus pidettiinkin eteisessä.

Tukka hulmuten Oiva juoksi pallon perässä, maaleja sateli ja tuuletukset suureni pelin edetessä. Oli ilo huomata miten lapselle riittää pienemmätkin puitteet. Ei tarvita pallomerta tai pomppulinnaa. Ihan vaan spesiaaliaika vanhemman kanssa on riittävää luksusta.

Korvan taakse kyllä laitan hoplop-synttäri idean. Jos vaikka neidin 6-v. kaverijuhlat pidettäisiinkin siellä.

Hammaskeiju

2012-02-05T18:19:00.005+02:00

Esikoinen kasvaa. Eskarin ilmoittautuminen on suoritettu. Tällä viikolla lähti ensimmäinen hammas. Hampaan takana odotteli jo KOMEA rautahampaan alku.

Koloa esiteltiin päiväkodilla kaikille. Käytävällä siivoojalle, leikkihuoneessa jokaiselle hoitajalle ja kaverille. Aino oli ylpeä itsestään. "minä olen melkein aikuinen", hän totesi minulle.

Talven törröttäjät

2012-01-30T18:02:00.001+02:00

Pakkasin reppuun kameran ja itselleni päälle monta, monta, monta kerrosta vaatteita. Kiertelin pakkassäässä kallaveden rantoja. Nautin.

Aurinko paistoi, pakkanen puri nenästä ja hiljaisuus hiveli korvia. Rannalla oli vain minä ja talven törröttäjät.

Talviurheilua

2012-01-16T14:13:00.004+02:00

Meidän perhe korkkasi viikonloppuna talviurheilukauden. Kaivoin kellarista luistimet ja hiihtovermeet esille. Ja yllätykseksi ne mahtuivat vielä jalkaankin. No, oma jalka ei nyt enää kasva, mutta likka kasvaa kohisten maata pitkin ja kohti ilmaa.

Lauantaina luisteltiin ja sunnuntaina hiihdettiin. Hiihto sujui hyvin, mäkiä Aino laski kuin vanha tekijä. Luistelu oli vaikeampaa, mutta silti mukavaa. Oivakin kokeili luistimia. Poika oli innoissaan, vaikka jalat eivät kantaneetkaan. Maila olisi pitänyt olla ja pallo. "Oiva pelaa mailalla", totesi poika jo luistimia sidottaessa.

Joulun jälkeen

2011-12-28T16:22:00.000+02:00

Joulun jälkeen musta volvo porhalsi myrskyssä pihamme. Minä lähdin lasten kanssa lapsuuden kotiini lomailemaan välipäiviksi, miehen paiskiessa töitä.

Minä ja Aino kävimme kahteen otteeseen kylpemässä, nauttimassa poreista, laskemassa vesiliukumäkeä ja kastautumassa kylmää altaaseen. Keuruulla on todella hyvä uimahalli. Uimahalli kaikilla herkuilla. Oiva oli nuhainen ja yskäinen, joten häneltä jäi uimahallireissut väliin.

Vierailimme myös minun kummien luona kävimme pianoa pimputtamassa, herkkuttelemassa ja leikkimässä pitkästä aikaa.

Mitähän vielä, ainakin.. Kirjasto ainakin valloitettiin eräänä päivänä ja lainasimme mummon kortilla monta tulipalo-kirjaa ja prinsessakirjoja.

Meidän joulua

2011-12-26T15:22:00.001+02:00

Tänä vuonna minullekin nousi joulufiilis. Opinnäytetyön kaikkine vaiheineen sain valmiiksi ennen joululomaa, tentit menivät myös läpi ja mieli rauhoittui opintojen suhteen. Oppari oli suuri ponnistus, kisaväsymys veinasi monin paikoin jyrätä ylitseni. Eipä työstä täydellinen tullut, ihan hyvä kuitenkin.

Tänä vuonna ihastui joululauluihin uudestaan. Kaupan kassalla vietetyt jouluajat vei kyllä innostukseni aikoinaan joululauluihin, nyt 5 kaupantyövapaata joulua vietettyäni niitä lauluja oli ihanaa kuunnella ja laulaa.

Tänä vuonna sain kuin sainkin neulottua muutaman pehmoisen paketin. Ensi vuonna löytyy vielä useammasta paketista jotakin itseväkerrettyä.

Tänä vuonna lapset sai monta paketti. Niitä toivottuja ja yllätyksiä. Pehmeitä ja kovia. Minäkin sain paketin, punaiset kuulokkeet. Kelpaa lenkillä kuunnella musiikkia.

Salaisia puuhia

2011-12-14T00:01:00.000+02:00

Iltaisin ja joskus luennoillakin olen tehnyt pieniä yllätyksiä pukin konttiin. Niitä onkin ollut kiva näpertää pitkästä aikaa.

Päiväkodin ihania tätejä muistamme pienellä pussilla. Pussin sisällä on ainekset lämpöiseen juomaan. (Idea on plagioitu jostakin blogista, kiitoksia siitä!)

Tähtiä

2011-12-10T15:03:00.000+02:00

Minä olen hurahtanut tähtiin. Meillä on jokaisessa ikkunassa nyt tähtikoriste. Niiden tekeminen on mukavaa ja yksinkertaista. Nuo minun tähdet on tehty ihan kopiopaperista ja voimapaperista. Isossa tähdessä pitäisi kuitenkin olla jotakin tukevampaa paperia. Alimman tähden korkeus on n. 40 cm. Ei oikein sakarat tahdo pysyä ryhdikkäänä siinä. Pitää siis suunnata paperikauppaan vielä ennen joulua.

Kokeile sinäkin!! Ja jää koukkuun.. (tuolla ohjetta )

Raitoja

2011-12-08T17:00:00.005+02:00

Kaamos louskuttaa kangaspuitaan:
mustaa
harmaata
mustaa
harmaata,
joulun kohdalle punainen raita.

-Elina Sneck-

Blogimaailmasta törmäsin tähän runoon. Näen tätä lukiessani itseni Kumu:n kutomoon kangaspuiden äärelle. Toisessa kädessäni on luha ja toisessa sukkula. Jalat tanssii polkimilla. Korvissani kuulen kangaspuiden pauketta ja Riinan naurua. Näitä aikoja on aina joskus ikävä.

Valoa

2011-12-07T22:19:00.003+02:00

valoa pimeyteen.

Mukavia riitelyitä

2011-12-07T15:04:00.009+02:00

Maanantaina hain lapset päiväkodista. Aino touhusi parhaan kaverinsa kanssa pöydän alla jotakin. Tytöt tulivat luokseni, kertoilivat juttujansa. Pohdittiin milloin leikittäisiin meidän kotona. Lopulta tytöt halasivat toisiaan. "Mukavia riitelyitä", sanoi Aino Sallalle. "Mukavia riitelyitä sullekkin", toivotteli Salla takaisin. Minua huvitti tyttöjen jutut. Kysyin Ainolta mitä mahtaa tuo juttu tarkoittaa, "En kerro", sanoi tyttö pilke silmäkulmassa.

Niitä riitelyitä meillä olikin koko päivä. Ja seuraavakin. Lapset nahistelivat keskenään, mikään ei sujunut, nyrkit heilui ja huuto raikasi.

Olen viime aikoina miettinyt omaa lapsuutta, omaa suhdetta veljeeni ja verrannut sitä tähän nykyhetkeen. Muistan kaivanneeni lapsena itselleni sellaista sisarussuhdetta missä jaettaisiin ilot ja surut. Toivoin itselleni aina lapsia pienellä ikäerolla, että sisarussuhde muodostuisi oikein tiiviiksi ja läheiseksi. Minulla on kaikista paras isoveli, mutta meidän suhde on niin erilainen. Veli muutti pois kotoa minun ollessa vielä lapsi. Hän perusti perhettä minun ollessa teini-ikäinen.

Tiedän veljenikin ihmetelleen vaimollensa, että onko sisarusten välinen nahistelu ja tappelu normaalia. Ja tiedän hänenkin ajatelleen, ettei me Tiinankaan kanssa koskaan noin tapeltu.

Toivon kovasti, että lapsille kasvaa lämmin ja läheinen suhde. Toivon heidän pitävän aina yhtä. Toivon tuon nahinan ja kähinän heidän välillään muuttuvan elinikäiseksi rakkaudeksi toisiaan kohtaan.

tonttuuu

2011-11-25T17:55:00.003+02:00

"Tonttuu, tonttuu. Missä oot? Tonttuu?", Oiva huuteli iltakävelyllä. Tonttu on ollut puheissa lapsilla joulupukin tapaamisen jälkeen.

Kaupungilla oli eräs lauantai joulunavajaiset ja me käytiin lasten kanssa pukkia siellä moikkaamassa. Liukuhihnamaisesti lapset kävivät istumassa joulupukin sylissä ja eräs valokuvafirma napsi kuvia. Kysyin Ainolta puhuiko pukki mitään sinulle, ei kuulemma puhunut.

Tanssittiin torilla joululaulujen parissa ja ihailtiin suurta kuusta. Näin alkoi meidän joulun odotus.

"Pukki voi tuoda miulle ihan mitä se haluaa", totesi Aino minulle lahjatoiveita kysyttäessä.

Kaaos

2011-11-15T13:54:00.004+02:00

Minun työpöytä on kaaoksen vallassa. Kaaos on alkanut elokuussa ja tuolta se näyttää lähes koko ajan. Kerran viikossa työnnän kirjat ja paperit pöydän laatikoihin. Siis pidän siivouspäivän. Usein joudun luopumaan kirjoista kirjastolle, aivan liian aikaisin.

Tänään hain pojan kanssa pinon kirjoja koulun kirjastolta. Samalla kävin kirjoittamassa nimeni punaiseen kansioon. Varasin siis opinnäytetyöseminaarille ajankohdan. Laukkuun sujautin tenttikuoren, kypsyysnäytettä varten. Vajaa 15 koulupäivää, 2 tentti, kypsyysnäyte, lukuisia kirjallisia tehtäviä ym. ennen joululomaa.

Miltä sinun työpöytä näyttää?

Keijuja

2011-11-14T11:07:00.005+02:00

Kun jotakin odottaa oikein kovasti, harmittaa jos se jää väliin. Näin kävi taannoin. Päiväkodilla oli kauan odotetut naamiaisjuhlat. Ainon oli valinnut juhliin mekon ja siivet, taikasauvan ja kruunun, helmet ja korvikset. Kävin toisin. Edellisenä päivänä nousi kuume ja juhlat jäivät väliin.

Ainoa harmitti jo illalla , aamulla harmitti vielä enemmän. Flunssa oli hävinnyt yönaikana.

Aamupalan ja lastenohjelmien jälkeen laitoin musiikin soimaan. Puin itselleni hameen. Puin Oivallekin hameen ja kruunun. Aino pukeutui ennätysnopeasti keiju-univormuunsa. Pidimme omat naamiaiset. Tanssittiin yhdessä ja erikseen. Laulettiin, hulluteltiin ja juotiin mehut. Pakastimen pohjalta löytyi mummon tekemiä munkkeja herkkupöytää. Munkit koristeltiin tietysti juhlankunniaksi vaaleanpunaisella pikerillä.

V-I-I-S-I osa 2. Aino

2011-10-29T00:02:00.001+03:00

Olen viisivuotias ihminen jo
niin että äiti kertoisitko
mistä meidät lapset on tehty?

Äiti, voiko pelto tai kasvimaa
ihmisen taimia kasvattaa
kuten porkkanaa, heinää tai muuta.
Miten taimet, vauvaakin pienemmät
pellon mullassa pärjäävät
kun siellä on madot ja jyrsijät
sekä sateet ja tuulet myrskyisät

Jos minut on tehty sairaalassa
tai tehtaassa lapsia valmistavassa
niin mistä rakennusaineet saivat?
Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen
miten jalkani saivat liikkeeseen
mistä huono olo, kun tuhmasti teen,
mistä itku kun sattuu varpaaseen?

Ainosta on kasvanut pieni pohtija. Kysymyksiä tai mietelmiä nousee ilmoihin koko ajan. Aino pohtii tulevaisuuden ammattiansa, häitä ja lapsia. Miten minusta tulee mummo, isistä pappa ja Oivasta setä. Aino haaveilee Afrikasta, lentokoneen kuljettajan ammatista. Prinsessakin olisi kiva olla tai lääkäri. Kotoa pois muuttokin välillä mietityttää. "Lupaatko sinä äiti sitten auttaa minua", kysyy Aino huolestuneena.

Tänään neiti on viisi. Yhden käden kaikki sormet. Kuluneen vuoden aikana lapsi on oppinut paljon taitoja. Hiihtämään, piirtämään prinsessoja, kuorimaan mandariinin, s-kirjaimen (melkein), käyttämään Ipadia, hyppimään narua, käymään suihkussa ilman itkua, oli ensimmäisen kerran reissussa yksin...

5- vuotis synttäreitä on meillä odotettu ja niitä on suunniteltu kauan. Varmaan keväästä asti. Ainon onneksi juhlat ovat jakautuneet monelle päivälle. Valmistelut aloitettiin yhdessä jo syyslomalla. Leivottiin kruunupipareita ja muffinsseja. Ja suunniteltiin kakkua. Vieraina on ollut sukulaisia ja muutamia kavereita. Kakulla on herkuteltu useaan otteeseen ja ihania lahjojakin on saatu.

V-I-I-S-I osa1. äidin huokailut

2011-10-29T00:01:00.002+03:00

Pieni esikoistyttöni on viisi. V-i-i-s-i.

Muistan sen sunnuntaipäivän viisi vuotta sitten. Lunta oli satanut yöllä. Lapset laskivat mäkeä. Muistan miten aura-autot ajoivat jne.

Silloin minusta tuli äiti. Tai minun kasvu äidiksi alkoi.

"Mä muistan kun synnyit, tulit ja huusit niin
huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin
mä toivon että pärjäät yli yön huomiseen
oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.

Lainaa vain, lainaa vain.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.""

"lainaa vain"

Kolo

2011-10-19T19:04:00.001+03:00

Makasin hammaslääkärin tuolissa. Jäykkänä ja huonossa asennossa. Sylissäni, tai tarkemmin päälläni makasi poika. Minun jalat olivat kiertyneet pojan jalkojen ympärille. Kädet käsien. Suuhygienisti piti käsillään pojan päästä kiinni.

Hammaslääkäri puudutti ikenen. Otti pihdit ja veti pienen helmen pois suusta. Poika huusi, huusi kovasti. Lääkäriä suretti pojan puolesta. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, ien oli jo tulehtunut. Pojan melkein 1,5 -vuotta sitten kolhiintunut hammas alkoi maanantaina heilua. Pieni hammas oli katkennut.

Päästin pojan vapaaksi. Poika juoksi ovelle, avasi sen ja meni pois. Minä kävelin perässä helmi pienessä purkissa. "Oiva ansaitsee palkinnon reippaudesta", sanoi Aino silmät vielä säikähtäneen näköisenä. "Kyllä, niin ansaitsee", vastasin. Puin pojan ja kävelimme lelukaupan autohyllylle.

Seuraavana päivänä mukava lääkäri soitti. Kyseli pojan psyykkistä vointia ja pahoitteli vielä kerran tapahtumaa. Kertoi myös, ettei hampaan juuria tarvitse kaivaa ikenen sisältä pois. Ne sulaa ajan kanssa. Toivottavasti.

Rakennus puuhia

2011-10-04T13:52:00.003+03:00

Monta aikaa olemme keränneet pahvilaatikoita ja veskipaperirullia linnaa varten. Sunnuntaina karhupojan uniaikaan alkoi rakentaminen.

Vaippalaatikosta valmistui punainen tupa. Yläkerta jätettiin avaimeksi, siellä voi pitää autoa. Alakerta on barbien valtakuntaa.

Pellolla

2011-10-04T13:43:00.001+03:00

Purkasin kamerasta kuvia. Näemmä joskus ollaan oltu pellolla.

Tunnustus

2011-09-28T09:58:00.004+03:00

Sain tämmöisen tunnustuksen Emmalta.

Kaunis kiitos sinulle. Olin hieman hämmentynyt kun huomasin tämän. Alusta asti olen blogia kirjoittanut itseäni varten. Muistoksi näistä hetkistä kun lapset ovat pieniä. Olen hyvin iloinen aina kun huomaan/kuulen jonkun muunkin käyneen täällä.

Minä pidän blogeista, tunnustan seuraavani monia. Osaa luen sisustusjuttujen vuoksi, osaa muista minua kiinnostavista aiheista, osaa siksi että ne ovat visuaalisesti kauniita ja joissakin on loistavia kirjoittajia blogisteina.

Kysymykset:
1. Suosikkiväri:musta ja tällä hetkellä harmaa
2. Suosikkieläin: koira
3. Suosikkinumero: 21
4. Suosikki alkoholiton juoma: kahvi tai maito
5. Facebook vai Twitter: Facebook
6. Intohimosi: omapas vaikea. Ainaki suuri rakkaus on luonto. Tykkään sisustamisesta ja käsillä tekemisesta..
7. Saada vai antaa lahja: antaa
8. Suosikkiviikonpäivä: torstai
9. Suosikkikukka: tulppaani, kissankello
10. Suosikkikuvio: delfiini (se on ollut mukana hampaassa jo 15-vuotiasta asti)

Tunnustusta pitäisi jakaa eteenpäin. Minun seuraamani blogit ovat tämän tunnustuksen jo moneen kertaan saaneet. Jaan siis tämän mielessäni niihin kaikkiin kivoihin blogeihin, jota viikottain seuraan.

Koulussa

2011-09-28T09:40:00.003+03:00

Viimeinen pinnistys. Koulussa.

Nykyään kaikki on täällä verkossa. Koulukin. Lähes jokaisessa tänä syksynä alkaneessa kurssissa
on verkkotehtäviä. Me kiltit opiskelijat istutaan päivät pitkät koneella ja keskustellaan verkossa. Muuallakin kuin naamakirjassa. Ehkä hieman kärjistän, kyllähän me istutaan ja tehdään ryhmätöitä myös.
Tällä hetkellä on niin monta ryhmätyötä menossa, ettei näin vanha enään muista mikä työ kuului mihinkäkin kurssiin. Minua vaan kiinnostaa, että hommat hoituu palautuspäivään mennessä.
Olen huomannut miten haaveilen päivä päivältä enemmän valmistumisesta. Kuinka hyvältä tuntuisi saada tämä projekti päätökseen. Olisi hienoa olla viimeinkin se sairaanhoitaja.
Tämä syksy tiukka. Paljon on kursseja. Mielenkiintoisia ja niitä minne tulee väkisin mentyä. Joulun jälkeen alkaa viimeinen harjoittelu. Valitsin paikaksi haastavan ja vaikean. Semmoisen mihin en varmasti valmistuneena uskaltaisi mennä. Opiskelijan roolissa haasteita on helpompi ottaa vastaan.
Taidan laittaa villatakin päälle ja sukat jalkaa. Ottaa kupin kuumaa kahvia ja sukeltaa Moodlen pariin. Tai opparin. Onneksi on paljon tehtäviä mistä voin valita :)

Pipokelit

2011-09-14T11:16:00.006+03:00

Nyt se on. Syksy siis. On kylmää ja sateista. Kaupasta hain kassillisen rukkasia ja kurakuteita, jotta pärjättäisiin ulkona. Itsellenikin hommasin pipon ja hanskat. Karhunpoika on kylmäsorminen ja paleleva. Sille ostin jo talvirukkaset käteen. Helpompi ne on pukea kuin monet hanskat päällekäin. Mitäköhän pojalle talvella laittaa käsiin. Vanhanajan nahkarukaset vai hommataanko kokonainen lammas syliin. Alusvaatteiksi olen pojalle hommannut merinovillaisen kerraston. Lämpöä koko keholle ja kaippa se on atoopiselle iholle miellyttävä.

Syksyn tulon huomaa myös huonoista öistä. Poikaa yskittää ja räkä valuu. Aino puolestaan sairasti ensimmäisen kuumetautinsa tälle syksylle.

Toisaalta kyllä minä tykkään syksystä. Luonto on niin kaunis väriloisteessa. Sormet syyhyää maalaamaan tai käsitöitä tekemään. Puikoilla seisoo nuken nuttu. Jospa se valmistuisi jouluksi pukin pussiin, tai jos minä vain rentoudun sen parissa.

Salaisuuksia

2011-09-06T16:45:00.003+03:00

Aino tuli viereeni ja sipisi korvaan: "äiti, minä kerron salaisuuden. Isi tykkää sienistä." Tämän kerrottuaan Neiti pinkaisi takaisin leikkimään.

Oltiin leikitty aikamme ulkona ja lähdettiin iltapalalle.

Aino kysyi: "Äiti, minkä nimisiä potilaita sinä siellä sairaalassa hoidit".

"Kuule Aino se on salaisuus", vastasin.

"Oliko siellä Joonas? Entäs Aki?", Aino kyseli.

"Se on Aino semmoinen salaisuus, ettei äiti voi kertoa", vastasin.

"Mutta minäkin kerroin sinulle ison salaisuuden", sanoi Aino hieman loukkaantuneella äänellä.

Ikäkriisi(kö?)

2011-08-30T15:17:00.004+03:00

Onkohan minulle iskenyt kriisi. Kolmikymppiset lähestyvät uhkaavasti. Nopeasti laskien siihen on aikaa 9 kuukautta.

Ostin olohuoneeseen uudet verhot. Kiersin Marimekon valikoiman ja katselin Vallilan uutuudet. Hienoja räväköitä kuoseja. Sitä värien ja muotojen runsautta. Kävin monta kertaa katsomassa niitä. Ja lopulta päädyin mitättömän näköisiin raidallisiin verhoihin. Milloin minusta on tullut tämmöinen vanhus. Huoh!

Ja kaiken tämän ihmetyksen keskellä tykkään isolla T:llä noista verhoista.

Toinenkin kriisiin viittava asia on myös ilmestynyt meidän talouteen. Se on semmoinen romanttinen avainrasia Amanda B:n liikkestä.

Pelottavaa :)

Poni

2011-08-24T14:56:00.006+03:00

Tämän ponin Aino löysi kirpputorin kätköistä muutama viikko takaperin. Ponia tyttö katsoi niin rakastuneena, että äitikin heltyi ostamaan sen. Onhan se. Öö... Herttainen poni. Ponia voi juottaa pullosta. Se imee kuuluvasti ja päästää lopulta tyytyväisen huokauksen. Tai naurahtaa onnellisena.
Karhunpoikanen on myös innokas ponin ruokkia. Poni makaa pojan sylissä kuin vauva. Hän juottaa pullosta ponia ja keinuttaa sitä sylissään. Lelun viehätys voi olla lyhyt aikainen, mutta onneksi aina löytyy lapsia jotka rakastuvat siihen kuin Aino kirpparilla.

Viikonlopun retki

2011-08-24T13:51:00.003+03:00

Sunnuntaina käytiin taas koko perhe metsäretkellä Puijolla. Tällä kertaa meillä oli eväätkin mukana. Mahtavaa miten lapset jaksavat kävellä metsässä. Viime viikonloppuna meillä oli Oivalle vielä rattaat mukana. Tällä kertaa ne jäivät kotiin ja karhupoikanenkin oli jalkapatikalla liikenteessä.

Eväät nautittiin riemulla laskettelurinteen huipulla. Pääsi meidän kuksatkin pitkästä aikaa tosi toimiin. Haaveilen vaellusreissusta joskus tulevaisuudessa lasten kanssa. Siihen asti on hyvä harjoitella lähellä. Metsässä on hyvä liikkua ja tutkia luonnon ihmeitä.

Kireä mieli

2011-08-24T13:10:00.005+03:00

Mä en tahdo syödä muumilautaselta,
Mä en tahdo syödä mitään.
Mä en tahdo istua ruokapöydässä,
Mä en tahdo tehdä mitään.

"Otatko sämpylää?" - Ei.
"Otatko omenaa?" - Ei.
"Palanen juustoa?" - Ei.
"Vai lasi maitoa?" - Ei.
En tahdo, eikä mun tarvitse.

Olen kuningas,
Suuri kuningas,
Kuningas E ja I.

Täällä hallitsee
Kuningas Ei.

Mä en tahdo laittaa sukkahousuja,
Mä en tahdo laittaa mitään.
Mä en tahdo laittaa kumppareitakaan,
Mä en tahdo tehdä mitään.

"Mennäänkö puistoon?" - Ei.
"Saat ajaa polkupyörällä." - Ei.
"Muutkin on ulkona." - Ei.
"Puetaan päälle." - Ei.
En tahdo, eikä mun tarvitse.

"Nyt loppu! Miksi ei voi ikinä uskoa", karjuin eilen lapsille. Huuto sai itkureaktion aikaan Ainolle. Itselleni sain paskan olon. Miksi minun pitää huutaa? Miksi en hallitse tilannetta?

Eilinen ilta oli ihan katastrofi, ja taisi se olla sitä edellinenkin. Eilen olin jo päiväkodin pihalle saapuessani äkäinen, en tainnut antanut lapsille edes mahdollisuutta. Oma mieli oli vaan kireä ja äkäinen. Ilta rämmittiin kieltojen, uhkauksien ja lahjomisen avulla lopulta nukkamaan menoaikaan. Itku kurkussa pyysin tytöltä anteeksi iltasadun jälkeen. "Äidin kulta, anteeksi kun huusin"

Pohdin tänään luennoilta palatessani, että pitäisikö lukea vähän kasvatukseen liittyviä eepoksia lääkehoidon kurssikirjojen sijasta. En käynyt kirjastossa. Kävelin kotiin, keitin kahvia ja luin lääkehoitoa. Ja hengittelin syvään.

Metsäretkellä

2011-08-14T21:12:00.003+03:00

Aina ei tarvitse lähteä kauas. Kiva retki syntyy ihan lähitienoilla. Meidän perheen retki suuntautui tänään Puijon maastoon. Upea ilma, metsässä paljon katseltavaa ja ennen kaikkea saatiin syödä mustikoita suut sinisiksi.

Rillit

2011-07-28T16:21:00.003+03:00

Kipeät ja väsyneet silmät. Ovat olleet tämän kevään ja kesän ongelma. Minullahan on ollut rillit ennenkin, mutta ne tuntuivat jo päässä tehottomilta. Eräänä kesäkuun päivänä kävin tarkistuttamassa näköni uudestaan. Huonontunuthan se oli taas.

Pääsin uusia kehyksiä valitsemaan. Katselin kehyksiä kauan aikaa, ja valitsin lopulta pöydälle muutamia. Sovittelin ja sovittelin. Lopulta nappasin muutaman kuvan ja sanoin tulevani huomenna päättämään.

Seuraavana päivä kävin ne kehykset valitsemassa, joita ihan ensimmäisenä kokeilin.

Tässä ne nyt ovat. Miun rillit.

Uudistunut makkari

2011-07-28T16:20:00.007+03:00

Ennen

Nyt

Viime kevään remontissa jätettiin makkari vielä sini-valkoiseksi. Sängyn päällä oli valkoinen päiväpeitto ja ikkunoissa siniset verhot. Ja seinässä tehostetapettina sinivalkoraidallinen alue. Minun sininen kausi meni jo ajat sitten ohi. Nyt on sävyt maanläheiset ja rauhalliset. Oivan pinniksen siirto pois meidän makkarista nostatti jo keväällä sisustusintoa.
Nyt on seinässä maalin sävynä vulkaniitti, romanttiset lukuvalot, ikkunoissa Sipoo-verhot ja uudet tekstiilit sängyssä.

2- vuotias

2011-07-28T16:19:00.005+03:00

Noin 1 päivän ikäinen

Karhun poika on jo iso. Kaksi vuotta.

Kuinka paljon on elo muuttunut siinä ajassa. Lukiessa tätä blogia taaksepäin, muistuu se elämä mieliin. Naurattaa ja itkettää.

Tällä hetkellä poika on reipas taapero. Syö itse, juoksee kovaa vauhtia, kiukkuaa ja pussaa. Sanoja pojalla ei paljoa vielä ole. Puhetta kuitenkin ymmärtää, joskus liiankin hyvin. Tiettyjä sanoja ei kannata ääneen meillä lausua. Kesällä poika rupesi isäänsä kutsumaan nimellä "Pepe tai Peppe"(miehen oikea nimi ei ole sinnepäinkään), minua kutsutaan nimellä "Äijä". Aino on Aino. Uusia sanoja tupsahtelee pikku hiljaa. Ei poika hiljainen ole, vaikka sanat puuttuu. Suu käy lähes koko ajan. Autot ja mopot saavat hienot äänitehosteet.

Synttäreitä vietettiin monessa erässä. Jäätelöä nautittiin ja lahjoja avattiin. Monta uutta lelua löytyi paketista. Legoja ja niitä ihania autoja.

Jahka neuvola aukeaa ja minä muistan sinne soittaa, saadaan pojan viralliset mitat. Kotivaaka näyttää ainakin 15 kiloa.

Eläinpuisto

2011-07-01T01:33:00.005+03:00

Minä vietin juhannuksen töissä. Joten meidän perheen juhannus kului kotinurkilla. Sunnuntaina lähdimme aamusta eläinpuistoon. Kuopion eläinpuisto on Vehmasmäessä, mukavan ajomatkan päässä.

Kiertelimme puistossa Oiva rattaissa istuen ja Aino puoli juoksu juosten. Oivaa en kehdannut päästää vapaalle, koska en jaksanut taistella joka häkin luona käden laitosta häkkiin. Oivaa ja Ainoa puput ilahdutti suuresti. Niiden touhuja oli kiva katsella. Aino kaipaili kirahvia, mutta tämän puiston asukkaiksi kirahvit eivät kuuluneet.

Puistossa nähtiin mm. strutseja, Late lammas, porsastelevat possut, lampolan puupäät, kukkoja ja kanoja. Kukot olivat kova äänisiä ja kokoajan äänessä. "Hijaa", komensi Oivakin niitä.

Tämä pieni eläinpuisto kuuluu meidän kesään. Siellä on kiva kerran kesässä käydä.

Kesätyö

2011-07-01T01:23:00.008+03:00

Minun opinnot ovat jo pitkällä.

Takana on jo 150 op, eli sain tänä kesänä toimia sairaanhoitajan sijaisena. Sairaanhoitajan sijaisuuden sain kirurgiselle vuodeosastolle, tuohon yliopistolliseen sairaalaan. Samalle osastolle jossa aikoinaan tein yhden harjoittelun. On ollut superia olla töissä. Nähdä mitä se minun tuleva ammatti oikeastaan on. Tai nähdä yhden näkökulman siitä.

Nyt on kuukausi töitä takanapäin. Tuntuu että viikot lentää. Olen oppinut paljon. Tekemään ja näkemään. Vieläkin välillä seison kuin kysymysmerkki. En tiedä kuinka toimia. Tämä osasto on moninainen, vauhdikas ja kesän supistukset tuovat lisää laajuutta potilasaineistoon.

Kotiin pyöräillessä päässä vilisee ajatuksia. Miten toimin ja olisinko voinut toimia toisin. Pienen kotimatkan aikana kelaan tilanteet mielessä. Ja olen itseeni tyytyväinen tai tyytymätön.

Entisen elämäni kesätyöt ovat olleet helppoja, mukavia ja se vastuu on ollut niin erilaista. Kaupan kassalla työ on rutiinin omaista, kudonnan ohjaajana työ oli luovaa ja leppoisaa ja museo-oppaana työ oli rentoa ja kuhan vaan rupatteli. Tässä työssä tuntuu, että hartioita painaa taakka. Se vastuu. Jaoinko lääkkeet oikein, kirjaisinko hyvin, tulkitsenko potilaan oireet oikein jne.

Kiisseli

2011-06-26T21:59:00.004+03:00

Kesänmakuja ollaan saatu maistella muun muassa raparperin muodossa. Raparperia ollaan saatu miehen työkaverilta. Ihanan ystävällistä!

Ensimmäisellä kerralla leivoin piirakkaa ja tein ison kulhon kiisseliä. Toisella kerralla pistin herkut pakkaseen. Paksuksi kiisseliksi keitettynä ja maidon kanssa syötynä raparperi on todellinen herkku. Minä laitan kiisseliin puuroriisiä. Miksikö? no, äitini laitaa myös. Perinteitä pitää vaalia.

Hiukset

2011-06-13T14:00:00.004+03:00

Pojalta lähti eilen kiharat.

Olen jo keväästä asti pohtinut pojan hiusten leikkaamista. Ihan parturireissun suunnittelin tekeväni pojan kanssa. Eilen katselin pojan hikisiä kiharoita ja kutisevaa päätä. Käsi rapsutti vähän väliä päänahkaa. Hiuksissa oli hiekkaa, hikitakkuja ja varmaan jugurttiakin. Ja muutama sata hyttysen puremaa.

Nostin pojan syöttötuoliin. Minulle kampa ja sakset käteen. Pojalle käteen keksi ja nopeasti sakset käyntiin.

Pojan luonnonkiharat hiukset olivat hyvin mukavat leikata. Ja lopputuloksena on ison pojan tukka.

Kerrossänky

2011-06-13T13:26:00.005+03:00

Olen jo jonkin aikaa seuraillut nettikirpparia ja etsinyt meille kerrossänkyä. Kiire ei sängyllä ole ollut, kun karhupoika köllii vielä pinnasängyssä.

Valkoisesta sängystä olen haaveillut. Viime viikolla yövuoron jälkeen selailin unen tokkurassa kirpparia aamukahvilla. Naapurissa, kadun toisella puolella oli kaupan Unipuun valkoinen kerrossänky. Juuri sellainen mitä olin haaveillut lapsille. Soitin oitis myyjälle ja sovin tulevani katsomaan sitä.

Sänky oli juuri niin tukeva kuin olin sen ajatellutkin olevan ja kohtuu siisti kuntoinen. Lauantaina mies ja serkku urheilivat ja kantoivat sängyn meille. Aino innoissaan odotti sänkyä, katsoi ikkunasta joko sänky vihdoin tulisi. Vähän Ainoa jännitti kiivetä yläsänkyyn nukkumaan.

Lastenhuoneeseen olen halunnut jo kauan aikaa sohvaa tai nojatuolia. Ärsyttävää istua lattialla jalat puuduksissa ja katsella leikkejä. Tosiaan, meillä pitää lähes aina olla lastenhuoneessa, jotta leikit onnistuvat. Nyt tuon kerrossängyn alapeti on sohvana. Sohvalla on minun kivempi istua erotuomarina ja lasten katsella vaikka telkkaria.

Hyvä löytö!

Retkellä

2011-06-04T09:17:00.008+03:00

Päätettiin ystävän kanssa viedä lapset retkelle. Aamulla hyppäsin lasten kanssa bussiin ja hurautettiin kaupunkiin. Kaupungissa käveltiin Uppo nallen-puistoon retkelle. Reppuun oltiin pakattu juotavaa ja pikkusen naposteltavaa.

Puistossa ei Ainoa näkynyt, kuului vaan kikatus ja iloinen puheen kälätys. Oiva katseli ensin tomerasti muiden puuhia ja liittyi jengiin mukaan.

Ystävän kanssa katseltiin lapsia ja niiden puuhia. Ihmeteltiin (taas) miten talvi on kaikkia kasvattanut, mihin ne pienet pojat ja tyttö ovat kadonneet.

Lapset kiipeilivät, keinuvat ja laskivat sylikkäin mäkeä. Hikipäässä juostiin ja naurettiin. Eväätkin pikapikaan nautittiin. Sanomattakin selvää, että hauskaa oli.

Kaupungilla bussia odotellessa Aino löysi kaverin. Herttainen vanha rouva odotteli myös bussia. Aino päätyi hänen kanssa juttelemaan, kertoi retkestä ja puiston lähelle olleista hienoista kukkasista. Auto tuli ja Aino käveli ylpeänä itse maksamaan matkansa. Minä nousin Oivan kanssa takaovesta. Rouva pyysi Ainon viereensä istumaan. Koko matkan rouva ja Aino juttelivat. Iloinen puheensorina vain kuului. Iloisia naurun purskahduksia ja hymyileviä ilmeitä. Noustiin pois bussista, Aino ja uusi ystävä hyvästelijät. Moneen kertaan. Kotiin kävellessä Aino kysyi, että voisiko Rouva tulla meille joskus kylään.

Lauantai 21.5

2011-05-21T21:50:00.000+03:00

Minä en ole parvekeihminen.

Meillä on tässäkin kodissa lasitettu parveke. Ja se on ollut aika vähällä käytöllä. En ole viitsinyt sinne edes mitään kukkia laittaa.

Tänä vuonna päätin tehdä parvekkeesta edes hiukan viihtyisemmän. Katseltiin miehen kanssa uusia kalusteita ja suunniteltiin puulattiaa. Ehkäpä isäni sen voisi sinne rakentaa. Kalusteeksi haluaisin valkoisen sohvan. Puisen ja siihen värikkäitä tyynyjä pehmusteiksi.

Siivottiin talven pölyt pois ja kerättiin kaikki ylimääräiset romppeet varastoon tai roskiin. Sinne oli talven aikana kerääntynyt kaikenlaista.

Lauantaina minä lähdin torille kukkia katselemaan. Samalla kiersin kirpparit ja vietin omaa aikaa. Nautiskelin oikein synttäripäivän kunniaksi.

Torilta mukaan lähti iso roikkuva mansikka ja iso laatikollinen keltaisia orvokkeja. Ne ovat kuin korillinen pieniä aurinkoja. Mies oli tytön kanssa käynyt ostamassa minulle pinkin pelargonian ja rakas ystävä toi sinisiä orvokkeja. Nyt minulla on pieni puutarha parvekkeella.

Ensi vuonna tulee mittariin se 30 v., joten taidan nauttia näistä nuoruusvuosista vielä hetkisen aikaa

Päiväkodin kevätjuhla osa 2.

2011-05-18T22:12:00.000+03:00

Neljä upeaa esitystä.

Minä hymyilen kuin idiootti ja katselen. Voin vain kuvitella miten hölmöltä näytän hymy naamalla, ihailemassa lapsia. Niin taitavia ja niin aitoja.

Hyvin meni Ainon juhla. Reipas tyttö esiintyi ja lauloi iloisesti kuorossa.

ps. Paljon olisi kivoja kuvia juhlasta, mutta en muiden lasten kuvia halua julkaista.

Käpälä paketissa

2011-05-16T12:00:00.004+03:00

Oivalle sattui päiväkodissa tapaturma. Päiväkodilta soitettiin, että tämmöinen on sattunut ja Oiva on nyt nukkumassa. Minä menin ruotsin tunnille ja en kyennyt keskittymään yhtään. Kohta soikin puhelin. "Oiva on herännyt ja on tosi kipeä". Minä pakkasin kirjat kassiin ja lähdin polkemaan kohti päiväkotia.

Siellä nökötti pieni poikanen potalla. Naamasta näki, että päivystykseen on mentävä. Taksilla hurautettiin päivystykseen. Aulahoitaja katsoi poikaa ja kun ei näkynyt ruhjeita, hän sanoi, "seuraillaan". Minä nostin poikaa vyötäröltä ylöspäin, hirveä huuto ja ulina täytti odotusaulan. "Onko tämä normaalia", kysyin. Näin pääsimme odottamaan lääkärin vastaanottoa.

Odottelimme parisen tuntia lääkärille pääsyä, ja sieltä menimme röntgeniin ja sitten taas odottelimme lääkäriä.

Solisluu oli murtunut. Ihan kuin epäilinkin. Lääkintävahtimestari teki oivalle hienon viritelmän käteen ja käsi saatiin kantoon.

Pieni muistoksi saatu kissankuva kädessä lähd lähdimme päivystyksestä kotiin.

Päiväkodin kevätjuhla osa 1.

2011-05-16T11:41:00.003+03:00

On taas kevätjuhlien aika. Karhunpennulla oli perinteisen juhlan sijasta toiminnallinen ulkojuhla. Päiväkodin pihalle oli tehty rata, missä lapset ja vanhemmat yhdessä touhusivat.
Ensin tanssittiin, laulettiin ja nähtiin viidakon eläimiä.

Me oltiin paikalla koko perheen voimin. Aino innokkaana siirtyi rastilta toiselle, kaikkea toimintaa piti ehdottomasti päästä kokeilemaan. Oiva oli vähän hitaasti lämpiävä, mutta innostui kyllä palloista. Saippuaisista ja tavallisista.

Lopuksi oli kiva istahtaa rappusille ja nauttia makkaraa ja mehua. Tykkäsin kovasti. Tämän kaltainen juhla toimii hyvin pienillä lapsilla. Lapset saavat juosta, nauraa ja jutella. Ei tarvitse ujostella, jännittää tai pelätä esiintymistä. Luvassa on vielä Ainon perinteinen juhla, missä taidan salassa hiukan vetistellä.

Äitienpäivä

2011-05-08T12:31:00.000+03:00

Salaisuuksia olivat lapset tehneet päiväkodissa jo muutaman viikon ajan. Ainoa kutkutti kertoa mitä hän on minulle tehnyt.

Sunnuntaiaamuna paketeista paljastui ruukut ja siemeniä. Kumpikin lapsi oli itse tuunannut minulle kukkaruukun. Oivan ruukun mukana oli yksi iso siemen ja Ainon ruukussa pussillinen pieniä. Nyt odotamme kesän ihmeitä, millaisia kukkia sieltä kasvaa.

"Pieni leppis punasiipi
äidin luokse lennä.
Siipiäsi heiluttelle
sinne joutuin riennä.
Istu äidin ikkunalle,
sano sitten sieltä:
äidin lapsi toivottaa näin
paljon hyvää mieltä."

Vappupallo

2011-04-30T13:00:00.005+03:00

Lapsena himoitsin torilla myytäviä foliopalloja. En muista saaneeni koskaan sellaista. Tänä vuonna minun lapset saivat pallot. Kyllä niistä tykättiin. Aamulla pallot katsoivat Late lammasta lasten kanssa.

Iloista vappua kaikille!

Jako kahteen

2011-04-24T12:11:00.004+03:00

Jako kahteen, yksi- kaksi-yksi-kaksi. Minä ja poika jäimme kaupunkiin, mies ja likka lähtivät reissuun.
Pojan kanssa aamu mopoiltiin, syötiin ja nukuttiin yhdessä päiväunet. Kaunis ilma veti meitä ulkoilemaan. Linja-autolla hurrautettiin kaupunkiin, käytiin torilla kahvilla ja puluja ihmettelemässä. Testattiin eräs leikkikenttä, käytiin ostamassa minulle juoksuhousut ja lopuksi käytiin sokkarin leluosastolla. Pieni punainen auto kädessä lähdettiin kotimatkalle.

Illalla käytiin saunassa, muuten pieni mies ajeli autoillaan. Oliko se näin rauhallista kun lapsia oli vain yksi? Ei näkynyt känkkäränkkää, uhmaa tai Kuningas Ei:tä. Näkyi vain pieni poika, paljon kuolaa ja kourallinen pikku autoja.

Aamulla pojalla oli kiirus ulos. Alasti, no kumpparit jalassa, poika odotti lähtöä eteisessä. Kiireesti vaatteet päälle ja mopoilemaan. Mopoiltiin puistossa ja lopuksi kierrettiin lenkki.

Kevät on saapunut. Näkyi jo ensimmäiset leskenlehdet, krookukset, narsissit, avoauto...

Valaisin

2011-04-17T14:09:00.004+03:00

Minun uusi rakkaus.

Riisipaperivalaisin.

Se muutti meidän olkkarin kattoon eräs lauantai. Miten jokin noin yksinkertainen voi olla niin kaunis.

Pääsiäisvalmisteluja

2011-04-17T13:47:00.005+03:00

Tänä vuonna meillä on laitettu pääsiäistä. Ruohokin on istutettu ajallaan. Outoa. Vitsojen koristeluun käytettiin kaikki yksittäiset servetin loput kaapista. Niistä sai oksiin kauniita kukkia. Virpomisvitsat jäivät koristamaan meidän pöytää. Ehkä joku vuosi vielä käydään jonkun ovella virpomassakin.

Mämmi unohtui eilen kauppareissulla ostaa, ehkä suuntaan vielä hakemaan sitä ja herkuttelemme sillä illlalla. Ja onhan noita suklaamuniakin. Minä varauduin virpojiin, vaikka ei niitä täällä kaupungissa taida liikua.

Kuralääry

2011-04-09T13:28:00.004+03:00

Kevään ekat kunnon kuralääryleikit leikittiin eilen iltasella. Ensin porukalla ihailtiin isoja koneita, jotka siivosivat pyörätieltä hiekkaa pois. Ja mopoja. Ne oli Oivasta kovin hienoja. Jokaista pörinää ihmeteltiin suuresti. Aino haikaili polkupyörän perään. "Äiti, minäkin haluan ajaa jo pyörällä." Johon Oiva kuittasi vastauksen "Haluaa, HALUAA!!". Oiva on oppinut uuden sanan, - haluaa. Ja sen käyttö on runsasta.

Mentiin puistoon leikkimään kavereiden kanssa. Tosin, lapset leikki kukin tahollaan omassa kuralätäkössä. Hiljaisina, silmät onnellisina tuikkien he lappoivat kuravettä ja lunta ämpäreihin. Minä sain rauhassa vaihtaa kuulumisia ystävän kanssa.

Kotiin lähtö olikin tahtojen taistelu. Lapsia itketti ja kiukutti jättää hyvät leikit. "Haluaa", huusi minun nuori mies suoraa puolet kotimatkasta. Kotona kaikkien kuravaatteiden alta kuoriutui märät lapset. Kumpikin oli vyötäröstä alaspäin kastunut.

Eipä se leikkiä haittannut.

Vuorotyö

2011-04-07T11:31:00.006+03:00

Taas harjoitellaan. Teen aamua, iltaa ja välivuoroa. Oma sisäinen kelloni ei ole vielä sopeudu tähän rytmiin. Aamulla väsyttää, illalla ei uni tule.

Mielenterveystyön harjoittelu. Tämä alue vaatii harjoittelua. Ihmisen mieli on moni mutkainen ja sen psyykkisen voinnin seuranta on vielä minulle haastavaa. Nyt harjoittelussa olen päässyt näkemään mieleltään TODELLA kipeiden potilaiden hoitoa. Ja olemaan heidän hoitajana. Läsnä heidän arjessa ja yhden potilaan kontaktihoitajana.

Vuorotyö ja opiskelu on huono yhdistelmä. Pitäisi vuorotyön ohella tehdä koulutöitä. Aina ei jaksa, onneksi palautuspäivän lähestyminen nostaa motivaatiota.

Minä olen hoitanut omaa mielenterveyttäni liikkumalla. Päätä on hyvä tyhjentää punttisalilla tai lenkkipolulla. Näin uni tulee paremmin illalla ja jaksan päivällä

Kevään viimeinen harjoittelu. Jaksa Tiina, Jaksa.

Paita

2011-03-22T13:26:00.006+02:00

"Prym, Prrrrr", pärisee Oiva ja osoittaa sormella paidassa olevia autoja. Maanantai lähti hyvin käyntiin autopaidassa. Iltapalalla puuroa vähän tippui paidalle ja paita meni pyykkikoriin. "Prymmrr, Prrr", Oiva päristeli ja osoitteli rintaansa. "prym", pärisi ja pudisti päätään.

Aamulla Oiva riisui yökkäriään eteisessä, osoitti sormella mahaansa ja pärisi. Totesin autopaidan olevan vieläkin likainen. Oiva pärisi uudestaan ja osoitteli tiukemmin mahaansa. Kasvoista näki itkupotkuraivarin olevan jo lähellä. Houkuttelin Oivan kaapille ja otin barbapapapaidan esille. "paapaa", sanoi Oiva ja nyökkäsi.

Päiväkodilla poika laittaa innokkaan poliisiautotossut jalkaansa. Tökkäisee sormellaan tossun pintaan ja antaa äänimerkin "Prym". Poika rientää hoitotädin syliin. Sylissä osoittaa paitaansa ja toteaa totisena "paapaa". Katsoo tätiä ja osoittaa uudestaan paitaa, pärisee ja pyörittää päätään.

On tainnut paidasta tulla pienelle rakas.

"Murr"

2011-03-16T08:38:00.003+02:00

"Murr", sanoi Oiva "MUrr, murr"

"Näetkö sinä karhun.", kysyi Aino.

"Murr, jatkoi Oiva ja viittoi kohti metsikköä.

"Voi se olla karhukin, mutta karhut taitavat nukkua vielä talviunta", vastasi Aino.

Sunnuntai

2011-02-27T22:44:00.000+02:00

Ulkolelun saa maitopurkkiin jäädytetystä vedestä. Meillä oli muutamia päiviä parvekkeella jäätymässä maitopurkkikuutio. Tänään se kuutio otettiin mukaan ulos. Se pääsi pulkan kyydillä puistoon.

Pitkästä aikaa oli kiva ulkoilusää. Lapset leikkivät, laskivat mäkeä ja pelasivat palloa. Ei tarvinnut komentaa liikkumaan, pelätä poskien paleltumista tai miettiä jokos tämä paleleminen riittää.

Kuutio kannettiin liukumäen alle, kotiin. Kotis-leikki oli heti pystyssä. Aino teki ruokaa ja poika pyöri mukana. Ihan kuin olisi ymmärtänyt touhun tarkoituksen. On hauska katsoa yhteisiä leikkejä, miten noinkin iso ikäero ei aina touhussa näy. Usein leikki loppuu itkuun, poika pilaa leikin. "Äiti, Oiva on ihan tyhmä", raikuu usein. Pojalla on luonnetta, se ei lammasmaisesti vaan kulje perässä.

Iltapäivällä soi ovikello. Minun serkku tuli kylään. Aino oli innoissaan. Juotiin kahvit ja herkuteltiin lämpimällä mustikkapiirakalla, ja pelattiin kimleä. Serkku rakensi ison junaradan lasten kanssa ja minä tein ruuan. Ainostakin on aina mukavaa kun on ruokavieraita. Ja niin on minustakin.

Illalla oli väsyneet lapset, ja minulla hiljainen lukuhetki.

Lettipää

2011-02-27T11:58:00.004+02:00

Meillä on nykyään hiusten kampaus ja laitto- hetkiä aamuisin. Neiti tilaa letit tai peppipitkätossu-ponnarit. Hiuksia saa harjata ja laittaa. Minun ei tarvitse maanitella ja lahjoa, että saan pinnin laittaa päähän. Päiväkodilta tullessa Ainolla on aina uusi kampaus. Päiväkodin tädit ovat näppäriä myös kampaajan virassa.
Eräänä iltana hammaspesulla tuumasin Ainolle, että ompas sinulla pitkä otsatukka. "Leikataan siitä hieno", kommentoi lettipää. Kaivoin samantien sakset esille ja leikkasin siistin otsiksen.

Oiva on utelias. Häntä kiinnostaa hiustenlaitto myös. Oivan hiuksiin ei oikein ponnaria saa, mutta pinnin siihenkin voi kiinnittää. Minä odotan kesään. Haluaisin pojalle ihanan siilitukan. Voin vain kuvitella miten hauskalta poika siilitukassa näyttäisi.

Ystäville!

2011-02-14T00:10:00.000+02:00

Ollaan ystäviä jookos, kuin ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina, syödään pipareita tusina.
Olet minulle todella tärkeä, ei kukaan saa sydäntäsi särkeä.

Toivon kuvan tunnelman välittyvän tänään kaikille ystäville. Tärkeitä minulle teistä jokainen.

Lukutoukka vai rekkamies

2011-02-12T21:39:00.005+02:00

Pojasta on tullut lukutoukka. "Töps, töps", kuuluu kun varteen otettava lukija istuu johonkin. Hän kiiruhtaa kirja kädessä viereen ja istahtaa syliin. Kirjoista bongaillaan eläimiä. Niitä pieni sormi osoittelee ja suu tapailee äänteitä. Kirjoja selataan niin monta kuin lukija jaksaa. Usein kirjoja ahmitaan vain aukeama kerrallaan. Sitten kuuluu "loppu", ja kiireiset jalat kipittää hakemaan uuden eepoksen.

Toisaalta Rekkamiehen urakin kiinnostaa häntä. Punainen rekka kiitää lastenhuoneen ja olohuoneen väliä. Usein lavalla istuu nuori kuljettaja, toisinaan barbitkin pääsevät kyytiin.

Hiihtoa ja aurinkoa

2011-02-12T15:38:00.004+02:00

Vapaa viikonloppu. Ja aurinko paistaa.

Serkkupoika toi minun sukset Keski-Suomesta jo monta viikkoa takaperin, joten tänään oli oiva tilaisuus mennä hiihtämään.

Puettiin Ainon kanssa riittävän paljon vaattetta niskaan. Sukset kainalossa käveltiin ladulle. Aino sai nopeasti sukset jalkaan ja lähti hiihtämään. "Tuu perässä! Ota mut kiinni", Hän kailotti vihtoessaan eteenpäin.

Silmät sippurassa hiihdettiin eteenpäin ja minä ihailin luontoa. Ompa kiva syy hiihtää hitaasti, nautiskellen. Ei tarvitse viuhtoa verenmaku suussa ja pohtia tuliko tehtyä kunnon hikirääkki. Hiihdetään vaan eteenpäin lapsen tahtia. Välillä jutellaan ja sitten taas mennään eteenpäin.

Tänään oli kylmä sää. Hiihdettiin Ainon kanssa vajaa tunti. "Mun nenä tippuu", totesi Aino kun kotiin päästiin. "Niin miunkin, ja varpaat myös", vastasin tytölle.

Täydellinen piirakka

2011-02-11T21:08:00.000+02:00

Tänään oli viimeinen harjoittelupäivä. Lasten ja nuorten hoitotyön harjoittelussa.

Mukavan opettavainen viisi viikkoinen on takana. Monipuolinen ja mielenkiintoinen osasto, jossa kokemuksia ja tietoa kertyi takataskuihin roppakaupalla. Toisaalta mieleeni nousi usein ajatus siitä miten raakile vielä oikeastaan olen.

Tänään minulla oli lyhyt työpäivä, arviointi ja kahvit. Arvioinnin viimeinen lausahdus ohjaajaltani oli "Sinusta tulee hyvä hoitaja, Tiina". Imelää ja imartelevaa.

Tarjosin loistavalle henkilökunnalle mustikkapiirakkaa. Maultaa piirakasta tuli liki täydellinen.

Pohja:
perus murotaikina pohja

Täyte:
mustikoita
vaniljajugurttia 2dl
muna
100g valkoista suklaata

Jäkäri

2011-01-28T12:10:00.005+02:00

Eilen illalla jäkärikin sairastui. Punainen valo syttyi siihen. Minä olen lasten kanssa sairastanut jo tiistaista asti. Alkaa tulla lastenohjelma kiintiö jo täyteen.

Minä tyhjäsin pakastimen toiseen pakastimen sisälle. Ruuat laitoin koreihin ja avustusjoukon kera kannoin ne taloyhtiön kylmiöön.

Mies oli reippaana poikana rientänyt ostamaan uuden jäkärin ja se saapui lounasaikaan.

Ovikello soi. Kumpikin lapsi riensi innoissaan ovelle. Aino avasi lukon ja sitten he seisoivat uteliaina oven raossa. Vanhempi mies kysyi onko isäntää kotona. Aino huusi "Äitiiii, joku setä on täällä". Mies tuli nokkakärrien kanssa sisälle. Ja utelias joukko seurasi perässä. Lapset seurasivat vierekkäin räkä nenästä valuen jääkaapin siirtoa.

Mies vei kaapin pois ja minä pyyhin jääkaapin alustan. Uutta kaappia hänen tuodessa Oiva säikähti ja parku alkoi. Onhan se varmasti erikoista kun jääkaappi tulee nurkan takaa vastaan.

Aino oli haasteli miestä lounaalle tai edes kahville. Mies oli hämillään ja hävisi rappukäytävään.

Pitkä kuume

2011-01-27T13:43:00.003+02:00

Meillä on pitkä kuume. Minulla alkoi kurkkukipu jo maanantaina, tiistain vielä sitkutin työharjoittelussa. Iltapäivällä soitettiin, että pojalla on kuumetta.

Telkkari on pyörittänyt lastenohjelmia, tehtäväkirjoja on täytelty, piirretty ja luettu kirjoja. Välillä pitää riehua että voi maata nenänpää valkoisena.

Poikasen unien aikaan leipastiin Ainon kanssa rieskaa, omenapiirakkaa ja omenavispipuuroa. Äitini on keittänyt meille omenasosetta. Se on Oivan lempparia puuron kanssa. Nyt keitin vispipuuroa käyttäen puolukan asemesta tätä omenasosetta. Ja sepä oli pojan mielestä herkkua.

Aino jutteli mummon kanssa puhelimessa. Käveli ympäri asuntoa ja huokasten kertoi mummolle "minulla on kuule tosi pitkä kuume".

Mahalääkäri

2011-01-16T21:51:00.003+02:00

Meillä on uusi leikki. Leikin nimi on mahalääkäri. Kukin vuoron perään saapi nostaa paidan helmaa ja sujauttaa paidan alle vauvan. Mahalääkäri auttaa ja niin syntyy uusi ihana vauva.

Oivan mahaan mahtuu pieni vauva, vaikkapa hamsteri tai pikkuauto. Ainon paidan alle sopii vauvanukke, joka syntyy tutti suussa. Minun mahaan sopii kuulemma kaikki. Se on niin iso.

Leikki kiertää monta kertaa kaikkien mahat. Vauvamahoja ihastellaan ja taputellaan. Jokainen saapi olla vuorollaan äiti tai mahalääkäri. Yleensä leikki loppuu kinasteluun, kumman vuoro.

Telkkaria katsellessa neiti toivoo tietenkin Milliä ja Mollia, koska yhdessä jaksossa oli poliisitädin mahassa vauva.

Ja meille ei ole vauvaa tulossa. Ei edes haaveissa.

Puolitoista vuotta

2011-01-14T22:08:00.004+02:00

Karhunpoika on puolitoista vuotta vanha. Poika joka tykkää siskostaan. "Ainoo, Ainoo", hän huutelee. Se onkin ainut sana joka pojan suusta tulee.
Muistan kuinka sisko aikanaan pelkäsi karhunpoikaa. Toinen oli ihan hysteerinen pojan itkiessa.

Nykyään he ovat kuin majakka ja perävaunu. Oiva seuraa Ainoa, matkii ja mallintaa kaiken. Välillä halitaan ja pussataan, kihistään ja kikatetaan, juostaan ja pyöritään, tönitään ja tukistetaan. Kannellaan mitä toinen tekee tai tehdään yhdessä töllöntöitä.

Karhunpoika osaa tehdä yhtä teatraalisen maahan heittäytymisen raivon kera, kuten siskonsa, mutta osaa myös syöttää vauvanukkea ja heijata sen uneen.

Oiva on innostunut kokoamaan legoja. Hän hakee usein isänsä kaverikseen. Innokkaasti hän käsimerkein ohjaa legoalustan äärelle. Taputtaa kädellä lattiaan ja antaa palikoita käteen. Tai hakee kirjan ja tälläytyy syliin istumaan kirjan kanssa. Eläinkirjat ovat parhaita. Oiva osaa naukua kunnon kollikissan lailla. Ja murista karhun nähdessään.

Parin viikon päästä on neuvola. Uskoisin painoa karhupojalla olevan reipas 14 kiloa ja pituuttakin jonkin reippaasti.

Keramiikkahäät

2011-01-06T14:02:00.002+02:00

Eilen mies tuli töistä kahden kukkapaketin kanssa. Toinen oli minulle ja toinen tytölle. Tänään on meidän hääpäivä. Keramiikkahäät, ilmeisesti.

Viimeksi tytölle tuli pahamieli, kun hän ei ole koskaan saanut kukkaa. Nyt on pieni valkoinen tulilatva hänen huoneessa. Sitä ihaillaan ja sen kasvamista isoksi odotetaan.

Valokuvia

2011-01-06T13:52:00.005+02:00

On tanssittu, leikitty, hoidettu hamsteria, hoidettu vauvaa, käyty miun koululla, ulkoiltu, nähty kavereita.. Ollaan oltu lomalla.

Koska hiihdellään?

2010-12-30T22:28:00.004+02:00

Pukki toi sukset. Ei minulle. Tuolle pienemmälle naiselle.

Suksia kokeiltiin jo tapaninpäivänä. Ja ne hyviksi todettiin.

Maanantaina pappa ajoi meille. Jäi yökylään. Aino oli niin innoissaan. Innostusta lisäsi triplaten joulupukin väärään paikkaan kulkeutunut lahjapussi.

Sukset pakattiin papan auton kyytiin ja auton nokka käännettiin kohti Keski-Suomea. Mummon ja papan luona etsittiin minullekkin sukset. Ne kolmannella luokan jouluna pukin tuomat hiihtimet.

Suksiin laitettiin voiteet ja lähdettin ladulle. Latu oli hienossa kangasmetsässä, missä ei ollut isoja mäkiä. Mukavaa maastoa hiihdellä ja opetella. Pappa hiihti Ainon kanssa ja minä sain hiihdellä ensin itsekseni. Kiersin muutaman kerran 2 kilometrin lenkin ja päästin papan hiihtämään. Aino esitteli minulle kuinka pappa on opettanut hiihtämään. Välillä kaaduttiin ja naurettiin, hiihdettiin ja selostettiin. Kaaduttiin pyllylleen ja noustiin ylös. Kuivaharjoiteltiin muna-asentoa alamäkeä varten.

Pappa päästi minun uudestaan hiihtämään itsekseni. Pinkasin kovaan vauhtiin. Päätin kiertää vielä yhden kierroksen ja nostaa kunnon hien pintaan. Ponkasin pienen nousun ylös ja kaarsin tasamaalle. Silloin se tapahtui. Suksi irtosi. Se valui latua eteenpäin.

Nauroin. Tirskuin ja hytkyin. Monosta oli pohja irronnut. Jalassani oli monon raato ilman pohjaa. Melkein 20 vuotta kestäneet monot päättivät tiensä näin maisemiin. Voi miten minua nauratti!

Aino jaksoi hiihtää 1,5 kilometriä ja minä reilun 5. Mahtava suoritus.

Aattoaamu

2010-12-24T11:36:00.002+02:00

Tonttu oli muistanut tuoda yllärin. Lapsille. Herkun muumijoulupallon sisälle.

Halusin siirtää tämän perinteen lapsuudestani omille lapsille. Kotikotona tonttu toi joka joulu yllätyksen saunaan. Englanninlakuja tai kiskis-karkkeja.

Me ollaan joulu kotona. Luodaan tänne omat perinteet. Meidän joulu.

Tämä joulu taitaa kulua sisällä. Ulkona paukkuu kova pakkanen. Pojan kanssa kävin lähikaupassa paristoja hakemassa. Happihypyllä. Toivottavasti pukki tuo pelejä. Niiden kanssa kuluisi aika sisätiloissa.

Illalla haluan istua sohvan nurkkaan joulukuusen viereen. Nautin rauhasta, toivottavasti. Ja suklaasta.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoille <3

Joulupuu

2010-12-24T11:29:00.002+02:00

Joulupuu on rakennettu,
joulu on jo ovella.
:,: Namusia ripustettu
ompi kuusen oksilla. :,:

Joulujuhla

2010-12-21T11:06:00.007+02:00

Eilen ne olivat. Juhlat missä minä esityksien aikana nieleskelin. Niin kaunista. Suloista ja viatonta. Kaunista.

Keijutanssi oli huippu. Päiväkodintäti sanoi iltapäivällä, että Ainolla ja hänen parhalla ystävällä on oma koreografia. Nauratti jo ajatus Ainon omasta tanssista. Taisi jännitys tehdä tepposet, ja niin tanssi sujui suunnitelmien mukaisesti.

Ihanien keiju- ja tonttuesitysten jälkeen juotiin glögit ja nautittiin lasten leipomia pipareita.

Sydämestäni kiitän päiväkodintätejä kun jaksavat moisen vaivan nähdä.

Joulumarkkinat

2010-12-11T21:42:00.001+02:00

Minä tykkään hakea joulumieltä joulumarkkinoilta. Laitoin karhunpojan unille. Puettiin Ainon kanssa toppavaatteet päälle. Ja kävelille linja-autoa odottamaan. Mies jäi vahtimaan pojan unta.

Aino oli varannut jo kotona takapenkin. Siellä on paras ikkunapaikka. Varauduin jo mielessäni ottamaan vastaan päivän ensimmäiset uhmakiukkupotkut. Meidän onni, vapaa takarivi. Koko matkan Ainoa hihitytti penkin tärinä, miten se kutitti selkää ja takamusta. Ja miten auton isosta ikkunasta näkyi super-hyvin ulos.

Linja-autosta jäätiin pois markkinapaikan luona. Sisänkäytiä kohti kävellessä Aino huitoi pahaa pakokaasun hajua kädellä pois nenänsä luota. Ihmiset, joiden autot seisoivat liikennevaloissa heiluttivat kättään Ainon huiskutukseen vastaten. Se kummastutti Ainoa.

Hallin edustalla tuoksui hyvälle. "Äiti, haisee hyvälle", sanoi Aino voimakkaasti tuoksutellen. Makkara, sepä se.

Sisällä kierreltiin käsikädessä. Pysähdyttiin katselemaan ja ihastelemaan kaikenlaista. Parasta Ainosta oli saada ilmapallo. Sille juteltiin ja siitä pidettiin huolta.

Mukaan messuilta tarttui mukaan pussillinen kuivattuja hedelmiä ja marjoja. Piparitaloja tai hienoja koristeltuja pipareita kaipailin. Lupaan olla tänäkin vuonna tarttumatta kuumaan sokeriin ja talon rakennus puuhiin. Tyydyn vaan ja ainoastaa ihailemaan hienoja taloja muiden blogeissa.

Vieläkin harmittaa, että unohdin KUMU:n joulumyyjäiset. Joulu vaan hiipii tai juoksee lähemmäksi liian nopeaa. Taidan kutenkin poiketa Pikku Pietarin kujalla ennen joulua.

Itsenäisyyspäivä

2010-12-06T21:32:00.002+02:00

Meillä vietettiin itsenäisyyspäivää kotona. Koristeltiin koti lasten tekemillä koristeilla. Laitettiin tontut ikkunaan, kynttilä pöydälle ja lippu ikkunan viereen. Kauniita ovat. Ja rakkaita.

Ainon laulunäyte. Olkoon se vaikka onnittelulaulu Suomelle.

Leipomispäivä

2010-12-04T16:00:00.005+02:00

Pitkästä aikaa leipomiskättä kolotti. Tarkoitus oli tehdä piirakka pikkujouluun kinuskikissan ohjeella. (http://www.kinuskikissa.fi/siniristileivokset/) Apujoukot seisoivat tuoleilla kulhon ympärillä kun vatkasin taikinaa. Leivittettiin yhdessä taikina pellille ja maistettiin sen makua. Ainosta taikina oli hyvää, Oiva sylki taikinan suustansa pois.

Vieläkin teki mieli leipoa. Maitoa kulhoon hiivan kera ja pullataikina nousemaan. Aino halusi tehdä pyöreitä pullia, joten leikkasin valmiiksi paloja taikinasta. Aino pyöritteli. Oivakin kokeili taikinaa. Taikina tarttui hänen käteensä kiinni. Karhunpoika heitti taikinapallon pois. - Olkoot.

Aino painoi rei'ät pulliin, minä laitoin voin ja Aino sokerin.

Koti täyttyi tuoreen pullan tuoksulla.

Puheripuli

2010-12-02T15:01:00.002+02:00

Meillä on tauti. Ripuli. Puheripuli.

Neiti kulkee puhelin korvalla ja soittelee vieraita kylään. Poika kulkee perässä ja möliseen. Pojan puhelimisesta kuuluu italiaa tai leijonan karjaisuja.

Aino pääsi puheterapiaa. Toivottavasti niiden oppien avulla löytyy ärrät, ässät, ällät jne. tytön puheeseen. Siellä on kiva täti terapeuttina ja siellä on IHANIA leluja.

Ainakin meillä harjoitellaa puhumista. Riittävästi, sopivasti ja välillä liiankin runsaasti.

Pilkkuja, pilkkuja

2010-11-20T14:23:00.004+02:00

Meillä on resepti. Ollut jo elokuusta asti. Monta kertaa olen yrittänyt soittaa meille aikaa neuvolaan. Ja olen asian välillä unohtanut.

Meillä on vesirokko.

Ja minua harmittaa asia suuresti. Miksi en rokottanut poikaa. Miksi se unohtui ja miksi toisen pitää kärsiä täysin turhaan.

Torstai-iltana karhunpoika huusi, karjui ja roikkuin lahkeessa. Mikään ei ollut hyvin ja mistään ei mieli tullut paremmaksi.Nukkumaan mentii aikaisin. Karhunpojan kaulalla ja selässä oli pientä ihottumaa. Niin kuin vauvan hikinäppyjä. Ja jaloissa muutamia näppyjä. Yöllä nousi kuume. Arvasin heti vesirokon rantautuneen meille. Mies jäi pitämään sairastupaa pystyssä ja minä hipsin harjoitteluun. Päivän aikana alkoi kutina. Karhupoika raapi itseään, käsi rapsutti reittä koko ajan. Tuttikin kelpasi raaputtimeksi ja haarukka.

Viime yön poika pyöri meidän välissä. Kutina oli suuri ja nukkuminen oli vaikeaa.

Aamulla mies lähti töihin. Ihana ystävä otti Ainon ulkoilemaan. Minä ja karhunpoika katseltiin ikkunasta pihalle, rakennettiin junarataa ja laskettiin pilkkuja.

Pakkasin pojan rattaisiin ja haettiin Aino sisälle. Nopea piipahdus lähikauppaan ja kotiin syömään. Tyttö oli niin iloinen. Hän oli ollut "yksin" puistossa. Kaupasta ostettiin piparitaikinaa ja karhunpojan sammuessa unille, leivottiin possuja, kuusija ja pukkeja.

Harjoittelu

2010-11-20T10:11:00.003+02:00

Ensimmäinen harjoitteluviikko takana. Ja monta tuntia paikallisbussissa. Meiltä harjoittelupaikkaan pääsee onneksi bussilla, aikaa kuluu kylläkin tunnin verran suuntaansa.

Asia mikä tältä viikkolta jäi reppuun on rokottaminen. Kausi-influenssa rokotuksia sain antaa liukuhihnalla.

Muutamia kotikäytejä tehtiin, yhdessä ohjaajan kanssa. Pääsin mittailemaan verenpaineita ja kyselemään kuulumisia. Ensimmäinen mittaus kerta jännitti. Ihan hirveästi. Stetoskoopit korvilla, sormenpäät hikisinä, varmana että epäonnistuisin. Riemuikseni huomasin osavani. Se oli minun ensimmäinen kokemus aneroidi-mittarilla mitattusta verenpaineesta. Potilaalta.

Tuntuu vähäiseltä tieto- ja kokemussaalis tältä viikolta. Kokemusmaailma rajoittautuu lähinnä kuuntelemiseen. Ja tiedostamiseen siitä miten asioita pallotellaan henkilöltä toiselle.

Tällä kertaa sain mukavan ohjaajan. Hän antaa tehdä ja kertoo paljon. Antaa vastuuta jos haluan ja antaa olla epävarmakin.

Ensi viikolla teen joitakin keikkoja lähihoitajan matkassa, ja pääseen näin näkemaan myös hoidollista puolta.

Taiteilija

2010-11-10T12:43:00.004+02:00

Aino täytti viime kuussa 4-vuotta.
Synttäreitä juhlittiin ensin muutaman kaverin kera, seuraavana päivänä kummien ja mummon kera. Sunnuntaina vielä muutaman vieraan kera.

Kyllä sitä oli jo odotettu. Niitä syntymäpäiviä. Sitä päivää milloin sai lopulta nostaa neljä sormea pystyyn.

"Minä olen neljä vuotta", sanoi neiti topakasti. "Iso tyttö".

Neidistä on tullut taas taiteilija. Keittiönpöydällä on ateljee pystyssä, melkein koko ajan. Aino on oppinut piirtämään. Kuvat eivät ole enään sotkuja, vaan niissä on ihan tunnistettaviakin asioita.

Piirtäessäkin suu selostaa käden liikettä. Kuvissa esiintyy lähisukulaisia, kavereita ja päiväkodintätejä. Myös elettyjä tapahtumia ja nähtyjä asioita. Välillä suututaan kun ei tule hienoja kuvia. Usein vaan ihaillaan omaa piirustustaitoa suureen ääneen.

Kukkien piirtäminen on prinsessalle tärkeää. Tämä kukka on piirretty ihanalla prinsessakynällä, jossa on pehmoinen (pinkki) karva kynän päässä. Tällä voi sivellä poskea piirtämisen ja ajattelun välissä.

Kuva esittää mummon ja papan taloa. Ikkunoita näkyy talossa olevan riittävästi. Ja katolla näkyy olevan hämähäkkejä, koska mummo tykkää niistä kovasti.

Ja siinä on itse taiteilija <3

Äiti-poika ilta

2010-11-03T18:05:00.003+02:00

Minulla ja karhupojalla on melkein joka keskiviikko kahdenkeskistä aikaa tunnin verran.
Ainolla on jumppailta.

Karhunpoikaa suretti. Hän rääkyi ja kiukkusi kun ovi panettiin kiinni. Katselin pojan määrätietoista kiukkuamista ja ehdotin imurointia.Tänään kuten monena muunakin keskiviikkona huviteltiin imuroimalla.

"Tum, tum tum", tömisivät pienet paljaat jalat siivouskaapille. Hänen rakkaus nostettii ulos kaapista. Poika kaivoi johdon esille ja osoitti sormella pistorasiaa. "Ö, ÖÖ"

Laitoin johdon seinää ja poika käynnisti imurin. Minä puolestani täytin kahvikupin.

Poika imuroi. Olohuoneen, keittiön, olohuoneen ja keittiön. Tahti täyttää varmasti isojen siivoufirmojen kriteerit.

Jos haluan auttaa,poika suuttuu. Polkee jalkaa ja räkyy. Imurointia poika ei malttaisi lopettaa. Imurille sanotaan heipat ja kaappiin kurkistetaan vielä uudelleen. Onhan rakas tallella.

Lunta

2010-10-23T15:05:00.004+03:00

Paras aamu, ainakin Ainon mielestä. Lunta oli satanut yöllä. Edellinen riemu oli kerennyt jo sulamaan maasta pois.

"Mie haluun kelkan mukaan", Aino totesi jo unen pöppörössä. Aamupalaa syötiin ulos katselemalla ja haaveilemalla. Reippaasti vaatteet päälle ja ulos.

Puistoon lähdettiin liukurin kanssa. Arvelin, ettei silläkään oikeasti pääsisi laskemaan. Tosin kävi. Tällä kertaa liukurilla sai ihan mukavat liuút.

Karhunpoika ei lumesta ensin piitannut. Häntä harmitti kengän päälle kertynyt lumi. Ja räkäkin valui ja oli kirkasta. Hän kulki ensin minun tai isänsä perässä, istui maassa ja murjotti.

Kun mäenlasku alkoi reipastui poikakin kiipeämään mäenpäälle. Hetken aikaa hän katseli ja istahti Ainon ja liukurin viereen. Karhunpoika huomasi haalarin luistavan. Pyllyllä hän laski alas mäkeä.

Lunta, aurinkoa ja punaposkisia lapsia, niistä minun hyvät päivät on tehty.

Taistelu osa CCCCC

2010-10-22T14:29:00.006+03:00

Pojan kanssa taistellaan unista.

Taas.

Yöllä hän ei viitsisi nukkua. Huuteleminen on kivaa. Tai pärryytellä pitää. Oma ääni kuullostaa pojan korvaan varmaan maailman parhaimmalta ääneltä.

Kivaa on myös pyöriä, leikkiä vieterinukkea tai pujotella jalkoja pinnojen väliin.

Touhua täynnä. Aina.

Lomalla

2010-10-20T19:20:00.003+03:00

Minulla on loma. Säännölliset lomat ovat opiskelijan ihana etuisuus.
Minä olen vielä lusmu, enkä hankkinut töitä lomaksi. Ilmoitin päiväkotiin lasten olevan lomalla kanssani ja mieskin päätti pitää meidän kanssa lomaa. Hän oli säästänyt kesästä yhden viikon syksyyn.

Loma tuli tarpeeseen. Viimeinen viikko ennen lomaa oli itkua ja uhmaa. Aino itkeä vollotti joka asiasta. Tai ainakaan hän ei muistanut minkä vuoksi mieli oli paha. Oivaa yskitti yöisin ja kiukutti iltaisin. Nukkumaan mentiin nukuttamalla joka ilta.

Minulla oli mehut poissa. Aamut meni riidaksi ja päiväkodilta lähtiessä ei keritty edes kadun yli kun riita oli pystyssä. Sama uhma äidillä ja tytärellä.

Sunnuntaiaamusen riidan jälkeen istuiduimme autoon. Minä purin hammasta. Suututti ja kiehutti. Ajattelin kauhulla lomaa mummolassa tämän porukan kanssa.

Mummolassa meitä odotettiin. Mummo ja pappa antoivat aikaa lapsille. Leikkivät tai keksivät tekemistä.

Ainon kanssa kävin testaamassa uusittua uimahallia ja sen pientä liukumäkeä. Isompaankin liukumäkeen Aino halusi, mutta ei rohkeus riittänyt. Seistiin "kiehuvassa" vedessä kuin perunat kattilassa ja uitettiin kumiankkoja. Ja kierrettiin paikalliset kirpputorit aarteiden toivossa.

Karhunpoika oli kasvanut matkasängystään ohi. Sain nukkua tuhiseva poika kainalossa levitettävällä sohvalla. Mummolan matkasyöttötuoli tuntui heiveröiseltä pojan alla. Poika pääsi ihan isolle tuolille istumaan. Iso eläintietosanakirja pyllyn alla.

Muutama päivä lomaa jäljellä.

Kivaa oli tulla kotiin.

"Karhuu nukkuu"

2010-10-12T21:39:00.004+03:00

Iltaisin on nykyään aika hämärää. Lapset levittävät lelujaan puistoon. Lapio toisen perään katoaa lehtien sekaan. Hämärässä on vaikea havaita niitä.

Iltasin on myös kylmä. Olen kaivanut fleecet, villaset ja tuplavarusteet esille. Kerrospukeutumista parhaimmillaan ja silti kylmä hiipii paidan alle.

Onneksi Ainon voi houkutella juoksuleikkiin. Ainolle vanha tuttu leikki "karhu nukkuu", osoittautui hyväksi lämmittelyleikiksi.

"Leikkijät ovat piirissä, karhu nukkumassa keskellä. Lauletaan: "Karhu nukkuu, karhu nukkuu talvipesässään. Ei ole vaaraa kellään, näimme leikitellään. Karhu nukkuu, karhu nukkuu eipäs nukukkaan." Karhu herää ja ryhtyy ottamaan kiinni ympärillä olijoita. Kiinnijääneestä tulee seuraava karhu."

Vuorotellen olimme Ainon kanssa karhuja. Karhu nukkui tietenkin lehtikasassa. Kasan olimme yhdessä ensin haravoinneet kuusen alle. Aino nauroi. Nauru ja kiljuminen kantautui varmaankin lähimpiin taloihin saakka. Oivakin innostui kiertämään karhua. Ja kiljumaan Ainon mukana.

Sisälle tultaessa muistin kylmän ilman ihanuuden. Miten kauniita lapset ovatkaan ulkoilun jälkeen. Voiko olla kauniinpaa, kuin lapsi punaisilla poskilla ja tukka hikisen sekaisin.

Putket

2010-10-01T14:46:00.004+03:00

Tänään oli suuri päivä pojalle. Tai ainakin se tuntui minusta siltä.

Tänään karhunpojalla oli leikkausaika. Toimenpide tehtäisiin päiväkirurgisena.

Ohjeessa käskettiin olla syömättä 6 tuntia ennen leikkausta. Kyllä 6 tuntia. Se tuntui aamulla pitkälle ajalle. Heräsin itse syömään aamupalaa ennen poikaa. Mies vei tytön hoitoon. Oiva vilkutteli haikeasti eteisessä oven painuttua kiinni. Ja ryntäsi suoraan keittiöön. Nappasi astianpesukoneesta muumilautasen ja nosti lautasen pöydälle. Hetken aikaa odotti. Pian pienet jalat tepsutteli lautasen kanssa olohuoneeseen. "Ö, ÖÖ" sanoi Oiva ja osoitti lautasta.

Pötköteltiin patjoilla ja painittiin. Kulutettiin aikaa.

Sairaalaan on kävelymatka. Kiertelimme rattailla lammelle sorsia katselemaan. Ja odottamaan ajan kulumista.

Päiväkirra on minulle tuttu paikka. Olen siellä 5 viikkoa ollut harjoittelussa. Silloin Oiva oli mahan sisäpuolella. Tänään kannoin poikaa samoilla käytävillä sylissä.

Oiva leikki iloisena leluilla ja sain lääkittyä pojan sopuisaasti. Oli hämmästyttävää nähdä miten nopeasti lääkeaine vaikutti ja miten pojan jalat lähtivät alta. Tokkurainen poika sylissä istuin kiikussa ja odotin. Pian tuttu hoitaja nosti pojan syliin ja vei. Katselin ikkunasta miten poika vietiin saliin. Silloin tuntui pahalta.

Tiedän toimenpiteen olevan helppo, tiedän.
Tiedän.
Mutta kutenkin.

"Hyvin meni", sanoi tuttu hoitaja hakiessaan minut heräämöön. Istuin nukkuvan pojan viereen. Seurasin pojan elintoimintoja monitorilta ja katselin leikkauksen kulkua anestesiakaavakkeelta. Puna nousi poskille. Helpotus.

Oiva heräsi itkemään. Huusi selkä kaarella puolisen tuntia. Sai kipulääkettä ja nukahti vielä hetkeksi. Herättyään nousi suoraan seisomaan ja osotti monitoria. "Öh".

Juotiin mehua. Ensimmäinen pillimehu. Katseltiin eläimien kuvia seinillä. Oiva rutisti pientä uutta kissaa kädessä koko ajan ja toisessa kädessä oli pupun korva.

Hyvin meni.

P.s Kuvat on tallentanut puhelimen kamera

Terapiaa

2010-09-30T15:18:00.002+03:00

Huomaan taas miten koulu ahdistaa. Kaikki tuntuu niin epämääräiseltä. Kaikki kerääntyy päällekkäin.

Tänään lähdin lenkille. Lenkkikuteet niskaan ja ulos aurinkoon.

Kotiin tullessa tein salaatin ja nautin raikkaan lounaan. Kaivoin neuleen kaapista. Muutaman kierroksen ja palmikon jälkeen olin valmis lukemaan tenttiin.

Raitis ilma ja neuletyö on hyvää terapiaa.

P.s Kuvat on tallentanut puhelimen kamera

Sairastupa

2010-09-24T14:11:00.006+03:00

Eilen vesisateessa pyöräilin pitkien luentojen jälkeen päiväkodille. Karhunpoika nojaili portilla. Odotti minua. Nostin märän pojan kainaloon ja haettiin yhdessä pupu naulakolta mukaan.

Yhdessä suunnattiin Ainoa hakemaan isojen puolelta. Portilla seisoi vastassa kalpea ja surullisen näköinen tyttö. Pää oli kuulemma kipeä ja paha oli olla. Aino halusi kaulaansa minun kaulahuivin. Hiljaisin askelin lähdimme kotia kohti. Karhunpoika pyörä kyydissä, Aino pyörän rinnalla ja minä taluttaen pyörää. Ja vettä vaan satoi.

Kotona Aino halusi lepäämään. Sohvalle, peiton ja tyynyn kanssa. Oli kylmä ja vähän väsy. Ruoka ei maittanut ja uni vei tytön mennessään.

Ilta menikin telkkaria katsellessa, elokuva elokuvan perään. Yölläkin tyttöä yskitti ja kuume vaivasi.

Tänään Aino on pärjännyt hyvin särkylääkkeen voimin. Aamulla vielä kuumemittari näytti yli 38, jo ennen piippausta. Karhunpoika on ollut hyvin energinen ja touhukas. Siirtynyt pahanteosta toiseen. Toinen ei ymmärrä miksi Aino haluaa levätä.

Telkkarissa on pyörinyt Kaapo, Pauli, Pingu, Muumi, Mikki ja muut kaveri lähes koko ajan. Välillä tekee tytön mieli riehua. Ja aina kova yskänpuuska hyökkää tytön kimppuun.

Nyt vaan jännitän. Tarttuuko tuo poikaan? Vai onko Ainon tauti samaa kuin Oivan viime viikkoinen?

Sillä ensi viikolla. Perjantaina. Olisi karhupojalla korvien putkitus-aika.

Aurinko

2010-09-19T13:46:00.003+03:00

Joskus on mahtavia päiviä. Aurinko, raikas ilma ja värikkäät lehdet.

Nämä kuvat ovat juuri sellaisesta illasta. Aurinko paistoi, oli raikasta ja lapset leikki.

Yhdessä. <3

Syysretki

2010-09-08T13:23:00.005+03:00

Asumme kivalla paikalla. Ympärillä on luontoa ja metsää. Lupasin itselleni jo keväällä viedä lapset puijolle retkelle. Se jäi. Ensin oli hyttysiä, sitten oli kuuma, toisinaan ei huvittanut.

Lauantaina sovin ystävän kanssa retkestä. Lähdimme päiväunien jälkeen metsään. Me ja lapset, tietysti. Määränpäänä Konttila ja hyvä mieli.

Aino juoksi kaverin kanssa. ÄN YY TEE- nyt. Ja niin puru pöllysi lasten jaloissa.

Konttilassa oli hevonen, pukkeja ja koira. Hevonen näytti pelottavalta. Minusta. Oivan nostin takaisin rattaisiin istumaan. Olin varma, että poika kiipeäisi hevosen kanssa samaan karsinaan.

Ainoa pelotti eläimet myös. Hänestä oli kiva katsella niitä kaukaa ja matkia Oivalle miten hevonen sanoo.

Oivaa nauratti ja hämmästytti. Silmä tarkkana poika seurasi hevosen liikkeitä.

Takasin kävellessä lapset jäivät leikkimään metsään. Seisoimme ystävän kanssa pururadalla ja katselimme miten sopuisti leikit sujuivat.

Metsä, se erilainen leikkipuisto

Sana

2010-09-03T19:52:00.004+03:00

Äiti.

Se on ihana pieni sana jonka Aino oppi ensimmäisenä sanomaan.

Nykyään sana kaikuu meillä usein. Joskus liiankin usein.

Äitii. Äitii! ÄITIIIII!

Välillä ärsyttää kun lause alkaa "äitii, Äitii". Miksi pitää kailottaa, miksi äitille pitää kaikki kertoa.

Tällä viikolla olohuoneesta kuului Ainon iloinen ääni "aikuinen, kuule aikuinen". Kyllä tuntui oudolle, kylmälle ja vieraalle.

En halua olla aikuinen. Haluan olla äiti.

Viikonloppu

2010-08-29T12:17:00.002+03:00

Erikoinen viikonloppu. Olin kahden pojan kanssa kotona.

Viime kerrasta on aikaa, melkein vuosi.

Lauantaiaamuna huiskutettiin auton luona heipat ja mentiin puistoon.

Syötiin pitkät lounaat ja päivälliset. Oiva on oppinut syömään itse. Jokaiselle lusikalliselle puhalletaan ja maiskautetaan. Syöttää poikaa ei saa. Ehkä vähän huijaamalla.

Leikittiin ja syliteltiin. Naurettiin ja kiehnättiin. Käytiin ystävän luona leikkimässä. Pojista oli kaveria toisilleen, kun Aino ei ollut kaveria itselleen omimassa.

Illalla käytiin pitkässä suihkussa. Täytettiin ämpäreitä ja lioteltiin niissä varpaita, sormia ja shampoo pulloja. Karhunpojan nukahdettua istuin hiljaisessa olohuoneessa. Katselin hömppää telkkarista ja neuloin. Ensimmäinen norjalaismyssy valmistui. Oivalle kyllä ihan liian pieni.

Aamulla katseltiin yhdessä lastenohjelmat. Ja mentiin ulkoilemaan. Puisto oli tyhjä. Käytiin kiikkumassa ja jatkettiin matkaa. Käveltiin eteenpäin, sivulle, poluille ja puskiin. Taputeltiin koiria. Ja ihasteltiin keltaisia lehtiä. Tajusin miten paljon poika tykkää kävellä. Liian helppoa on laittaa poika rattaisiin ja työntää sitä.

Oiva ei anna kättä, Oivasta ei saa pitää kiinni.

Itsenäinen pieni tutkimusmatkaaja.

Juoksukisat

2010-08-24T22:30:00.004+03:00

"Äiti, minä voitan juoksukisan ja saan palkinnon", sanoi Aino itseluottamusta uhkuen.
Ystäväni oli huomannut läheisen lähikaupan ovessa ilmoituksen juoksukilpailusta. Ilmoitin oitis Ainon ja Oivan kisaan mukaan.

Ihana pieni tapahtuma. Kaikki lapset saivat mitalin, suffelin, makkaran ja mehun. Ja ennen kaikkea juosta 40 metriä numerolappu rinnassa.

Aino ja Oiva seisoivat rinnatusten lähtöviivalla. Valmiina-paikoilla-hep-komennolla Aino lähti juoksemaan, mutta Oiva katseli ihmeissään radan ulkopuolla seisovia ihmisiä. Liikkui ehkä metrin eteenpäin ja sitten taaksepäin. Kaatui pötkölleen maahan. Minä sieppasin pojan syliin ja lähdimme maalia kohti.

Juoksun jälkeen makkara maistui lapsille. Ja kaikkein parasta, jokainen sai oman mitalin.

Paluu matkalla Aino lauloi palkinto-laulua.

Lyhyet illat

2010-08-19T09:06:00.004+03:00

Puistoon on Ainolla kova kiire päivällisen jälkeen. Kiire nähdä tuttut kasvot. Eilen teimme lenkin. Neiti oli niin uhmakas ja kiukkunen, etten halunnut mennä hänen kanssaan puistoon. Suuntasimme läheisen koulun pihalle pelaamaan palloa. Kentältä löytyi hyppynaru. Minä ja Oiva pyöritimme Ainolle aaltoja, sahalaitoja ja käärmeitä.

Ilmassa oli jo pala syksyä. Ihanalta tuntui pukea pitkähihaisen paidan päälle ja juosta pallon perässä.

Miltä nyt tuntuu?

2010-08-10T22:30:00.006+03:00

Tänään alkoi uusi arki. Aino ja Oiva menivät päiväkotiin. Minulla alkoi koulu ja mies meni töihin. Uutta tässä kaikessa on karhunpoikasen päiväkodin aloitus.

Napanuora minun ja pojan välillä venyy ja paukkuu. Ensimmäinen kerta kun vieras ihminen syöttää, laittaa pojan unille ja on hänelle turvana. Pojan on opittava luottamaan häneen.

Miltä nyt tuntuu?- on kysymys mihin olen saanut vastailla viime päivinä. Välillä on semmoinen olo, että minun pitäisi itkeä ja surra. Tai en ainakaan saisi tuntea iloa ja muita positiivisia tunteita päiväkodin aloittamisesta.

Minusta on ihanaa kun lapset kasvaa. Kasvu on niin vauhdikasta. Vastahan minä jäin äityislomalle, vastahan Oiva syntyi, Aino oppi kiikkumaan, Oiva kävelemään. Tämän vuoden iso henkireikä on ollut puisto. Puiston aikuiset ja lapset. Viitenä päivänä viikossa, muutama tunti kerrallaan. Puheseuraa minulle ja juoksuseuraa tytölle. Oiva on kasvanut siinä sivussa. Ensin vaunuissa maaten, välillä sylissä ja lopulta maata tutkien. Vihasin iltapäiviä, niitä pitkiä ja piinavia tunteja ennen kuin mieheni tuli töistä.Olen ollut väsynyt, turhautunut ja suuttunut, mutta olen oppinut myös nauramaan, iloitsemaan ja tuntemaan ylpeyttä tyhmistäkin asioista.

Ja siihen kasvuun kuuluu luopuminen, päästäminen irti, lapsen reviirin kasvu ja uudet ihmiset hänen ympärillä. Meillä on pieni tuttavaverkosto, joten koen päiväkodin antavan lapsille lisää niitä tärkeitä aikuisia. Aikuisia joihin voi luottaa.

Miltä nyt tuntuu. Haikealta. Oudolta. Vähän pelottavalta. Kyllä, vähän myös surulliselta.

Eilen päiväkodilta lähtiessä, hoitaja ohjeisti: huomenna hymyillään, sanotaan heipat ja äiti ei itke päiväkodin tontilla. En itkenyt, mutta päivällä tuli tekstiviesti päiväkodilta. Kaikki hyvin, Oiva on hyväntuulinen ja reipas.

Kyyneleet valuivat poskeani pitkin.

Ja minulla oli hyvä olla.

Evakossa

2010-07-31T15:22:00.000+03:00

Olemme miehen kanssa evakossa. Öisin. Makuuhuoneessa oli liian kuuma kolmelle hengelle. Jätimme karhunpojan ja sängyn makuhuoneeseen. Olohuoneen lattialle levitimme siskonpedin.

Yöt ovat menneet vaihtelevalla menestyksellä. On herätty aamulla tai monta kertaa yöllä. Samalla olen venyttänyt napanuoraa pojan ja itseni välillä. Unikoulua tämä jollakin tavalla kai on.
Olen päättänyt olla antamatta maitoa yöllä, nostamatta poikaa viereen nukkumaan, hyssyttämättä joka äänähnyksestä ja nukuttamasta poikaa unille. Läheskään joka yö ei onnistu. Tämän evakkoreissun aikana poika on sairastanut korvatulehduksen (taas), meillä on ollut yökylässä vieraita tai yö on ollut muuten vaan todella levoton. Suon itselleni helpottavia ratkaisuja. Oli se sitten maitopullo tai nukuttaminen viereen.

Haaveena ja tavoitteena silmissä siintää lastenhuone. Kerrossänky ja yhteinen iltasatuhetki. Kerrossänky aikakauteen on vielä hetki, mutta huoneen jakamisen toivon olevan ajan kohtainen jo tämän vuoden puolella.

Sateinen evästuokio

2010-07-30T14:17:00.017+03:00

Porkkanaa, nektariiniä, luumuja ja banaania. Ja tietenki mehut. Herkkuvälipala paloiteltuna lautaselle.

Istuimme parvekkeelle nauttimaan eväistä ja katselemaan sadetta. Taustalla soi naapurin torvitreenit. Tutun kuulloista. Muistuu oma nuoruus ja ainaiset pasuunatreenit mieleen. Parvekkeen akustiikka kuullostaa sopivan torven äänelle.

Kokeilimme vuoronperään ikkunasta sadetta. Aino huudahteli innoissaan vesipisaroista, kukkien kasvusta ja märistä lehdistä. Nauratti. Tänä kesänä sade on ollut niin vähäistä, että lapsikin innostuu pisaroista, ropinasta ja sateen tuoksuista.

Aino leikki taikuria. Pipo päässä, esiliina viittana ja mehupilli taikasauvana. Minulle jäi yleisön rooli. "Hokkuspokkus ja pildatatii -TADAA" huikkas iloinen taikuri. Ja taikasanan voimalla taikuri taikoi koiria pahvilaatikosta.

Tänä kesänä on tyttö kasvanut ja "itsenäistynyt". Tyttö haluaisi jää puistoon leikkimään ilman minua, haluaa kiertää omaa reittiä pois lähikaupasta, haluaa leikkiä omassa huoneessa ovi kiinni. Kaikenlaista halutaan ja halutaan. Joitakin juttuja annan tytön harjoitella itsekkeen. Puistoon annan mennä yksin, kun kierrän itse roskiksen kautta, tai puistosta olen antanut muutamia kertoja lähteä yksin pissalle kotiin. Mutta yksin en ulos leikkimään tyttöä päästä.

"Minä haluan", maukuu Ainoprinsessa. "Minä haluan". Kiukkua ja maukumista siivittää usein draaman täytteinen esitys. Hienoja naaman väänteitä ja heittäytymisiä.

Vatussa

2010-07-30T14:17:00.010+03:00

Marjastus on minulle tärkeä asia. Tai marjat oikeastaan. Pakkasesta on ihanaa talvella kaivaa kesän makuja. Mansikoita, mustikoita ja vattuja.

Eräänä hellepäivänä kävelin lasten kanssa hiihtoladunpohjaa ja etsimme yhdessä vattuja. Aino säntäili hiekka pöllyten polun puolelta toiselle. "Tuolla on, tuolla on"

Keräsin Ainon kanssa yhdessä vattuja. Näytin millainen vattu oli syötävä ja millaiselta huono marja näyttää. Aino herkutteli vatuilla. Ja kikatteli ajatuksella matojen syömisestä. Karhupoika ei moisia suuhunsa halunnut. Kiinnostuneena vain katseli mitä tapahtuu.

Mustikoita etsimään pääsi myös karhunpoika. Juoksujalkaa poika kiirehti polkua eteenpäin. Kaatuen monenmonta kertaa puun juuriin tai oksiin. Mustikat oli poimittu jo pois. Tai niitä ei ollut edes tuohon lähimetsään tullutkaan. Lapsista oli mukavaa kävellä metsäpoluilla ja liikkua puiden varjossa.

1-vuotias

2010-07-14T11:54:00.000+03:00

Karhunpoika on tänään päivänsankari. 1-vuotias.

Pieni mies on kasvanut paljon vuoden aikana. Kokoa ja luonnetta.

Hänellä on ruskeat silmät.

Isot kädet. Kengät kokoa 24.

Hän on ketterä kiipeämään ja nopea jaloistaan.

Hän rakastaa eläimiä, siskoa ja siskon tavaroita.

Hän on mammanpoika.

Helle

2010-07-13T22:27:00.004+03:00

Polskiminen on mukavaa heltellä.

Keskipäivän aurinkoa voi paeta kylppäriin. Ammeeseen ja ämpäriin vettä. Jätti määrä leluja. Hauskaa on varmasti.

Kunnon yrttikylpy mummolan takapihalla maistui pojalle.

Lapsilla oli mökin terassilla iso uima-allas. Tosin siinä pulikoitiin vähiten. Liian kylmää vettä ja liikaa hyttysiä.

Järvessä oli parasta polskia ja katsella samalla uteliaita kalanpoikasia. Oivakin yritti saalistaa itselleen sorsan poikasen uimaleluksi, muttei saanut sitä juosten kiinni.

Reissussa

2010-07-13T16:08:00.009+03:00

Kesälomareissu suuntautui Keski-Suomeen. Lapsuudenkotiin ja vanhempieni mökille. Aino ja Oiva pääsivät ensimmäistä kertaa mökille.

Aurinko paistoi ja oli lämmin. Ulkona vietettiin aikaa. Syötiin ja leikittiin. Juotiin Oivan ekat synttärikahvit. Mansikkakakua ja kivaa seuraa.

Aino pääsi mönkijän kyytiin, papan kanssa veneilemään, nukkumaan yläsänkyyn aitassa, keräämään metsämansikoita ja maistelemaa niitä, pesemään mattoja laiturille, onkimaan kaloja ja kastelemaan mummon kukkia..

Oiva harrasti kiipeilyä kivien päälle, pihatuolille ja keinuun, mönkijällä ajelua papan kanssa ja papan tekemällä hietakasalla leikkimistä.

Muutaman päivän jaksettiin olla mökillä hyttysten ruokana. Hyttysiä oli miljoona. Koko ajan ja jokapaikassa.

Onneksi lapsuudenkotini sijaitsee myös järvenrannassa. Mikäs siellä polskiessa.

Tepsuttelua

2010-06-30T21:45:00.005+03:00

Karhunpoika nousi pystyyn. Taisi jo polvet kulua konttailusta. Poika mennä tepsuttelee kovaa vauhtia. Minä vieläkin jään tuijottamaan. Miten oudolta kävelevä lapsi näyttää.

Olen ottanut mukaan puistoon taaperokärryn. Tällä viikolla totesin kärryn olevan jo liikaa. Poika karkaa sen kanssa puistosta. Koko ajan. Tänään illalla hän käveli koko ulkoilun ajan. Käveli kiikuille, käveli saippuakuplien perässä, karkasi kävellen puistosta metsään. Hän käveli.

Poika rakastaa koiria, kissoja, oravia. Sormi osoittaa heti kun silmät karvaisen otuksen näkevät. Suusta kuuluu innokas ääni. Ja sormet tekevät hiplausliikettä. Onnen päivä oli eilen, kun tapasimme kävelyllä rauhallisen vinttikoiran. Oiva silitti ja rapsutti. Onnellinen hymy kasvoilla hän hieroi poskeaan koiran kylkeä vasten. Koiran jatkaessa matkaansa, Oiva saatteli heidät seuraten perässä. Vilkuttaen iloisena koiralle.

Tänään tapasimme naapurin pienet spanielit. Oiva lähti näitäkin koiria kohti kävelemään. Istahti jalkojensa päälle ja alkoi silittelemaan pienintä koiraa. Koira nuolasi Oivan naamaa. Ja Oiva koiran.

Aino pelkää koiria. Välillä häneltä pääsee ihan hysteerinen itku jos koira tulee kohti. Näidenkin koirien kohtaamisessa Aino seisoi minun jalkojen juuressa. Ei uskalla silittää.

Juhannus

2010-06-27T12:19:00.004+03:00

Me vietettiin tänäkin vuonna kaupunkijuhannusta. Säät suosivat. Ulkona vietettiin tunti jos toinenkin.

Aino on haaveillut onkimisesta. Siitä kuinka hän hakee ongella kaloja vedestä. Mies kävi ostamassa aatto aamuna onget kaupasta ja yllätti tytön. Alku illasta käveltiin yhdessä lammelle. Ruuaksi kaloille meillä oli makaronia ja jauhelihakastiketta. Matoja ei löytynyt. Ne ei taida täällä betoniviidakossa viihtyä.

Aino ei ymmärtänyt miksi ongella ollaan hiljaa. Ei muistanut olla huudahtamatta, kun kala nyki koukkua. Tasainen puheen sorina vaan kuului. Joskus tuntuu ihan luonnottomalta miten lapsesta tulee tarinaa niin paljon. Joskus tuntuu, ettei me olla samaamaata. Usein kuitenkin minua huvittaa tytön jutut.

Nämä lammen kalat eivät olleet arkoja. Mölystä, veden loiskuttamisesta ja makaronista huolimatta saimme muutaman kalan. Kalan joita kyllä onkija pelkäsi.
Karhunpoikakin oli onkiretkellä. Katsomassa. Istumassa. Poika on liian nopea liikkeinen ollakseen vapaana.

Seekun luona

2010-06-21T12:43:00.005+03:00

Pitkästä aikaan lähdettiin reissuun. Lasten serkun synttäreille. Aino oli tohkeissaan. "minä leikin seekun kanssa, mennään sinne karuselliin, mennään jo, mennää.." Ennen kuin auto oli pakattu, olivat minun hermot venyneet kuin kuminauha.

Autossa karhunpoika nukahti heti auton liikkeeseen, ja neidin suu vain kävi. "Äiti, mitä seeku tekee? Isi, sinne on pitkä matka. Nalle, katso tuolla on metsä. Isi, tuliko lahja mukaan, Äiti, minä laulan paljon onne-a vaan"

Perille päästiin. Oli täpinää ja supinaa, naurua ja kikatusta. Tytöt kiehnäsivät kylkikyljessä ja käsikädessä. Ensin leikittiin sisällä ja sitten ulkona. Juuri siellä, missä se paljon puhuttu karuselli oli.

Leikkiä ja naurua. Tahmaisia ja äänekkäitä lapsia. Nämä lapset nukahtivat illalla melki-siskonpetiin unille sadun siivillä. Ihanaa seurata miten lapsilla ystävyyssuhde kehittyy ja miten serkukset nauttivat toistensa seurasta. Toivon, että välimatkasta huolimatta näille tytöille kehittyy ystävyyssuhde joka kantaa mäet ylös ja alas. Ja joku päivä muutamien vuosien päästä, voisi tytöt reissata ja tulla yökyläilemään kesäisin pidemmäksikin aikaa.

Lähtö kotiin oli tapansa mukaan täynnä draamaa. Ainoa itketti ja kiukutti. "En halua kotiin, en halua" Karhupoikakin oli ihan rättipoikki ja itkusilmässä, hän oli reippaana poikana imuroinut koko kyläilyn ajan. Puhuvalla imurilla. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Imuri joka puhuu ja jolla saa leikkiä loputtomiin.

Pieniä kolhuja

2010-06-12T13:41:00.006+03:00

Perjantai-ilta. Naureskeltiin ja höpsöteltiin porukalla olohuoneessa. Salama välkkyi, kun kuvasin lapsia. Ja miestä lapsien kanssa höpsöttelemässä.

Ryhmäkuvasta karhunpoika lähti lähes juosten pois. Vauhti oli kova. Ja sitten kuului kova napsahdus. Poika kaatui pöytää päin. Tiesin heti, että hampaille sattui tapaturma.

Verta valui, poika huusi. Mies kaappasi pojan syliinsä, ja minä kurkkasin suuhun. Siellä pieni helmi oli taittunut kohti nielua. Otin pojan rauhoittumaan syliini ja mies soitti päivystykseen. Itku kaihersi omassa kurkussani.

Saatiin ohje lääkkeisiin kipua varten. Hiljaisuudessa syötiin kylmiä iltapaloja. Mitä vain pojalle maistui. Illalla tapahtuma jo vähän nauratti. Keksimme miehen kanssa lempinimeä karhunpojalle, jolta edestä puuttuisi hampaat. Puistojen kauhu. Hammas-Oiva.

Tänään käytiin hammaslääkäritädille näyttämässä suuta ja hampaita. Kuudesta hampaasta kolme on saanut tällin. Kolme hammasta. Edestä, ylhäältä.

Kuullostaa minun korvaan surulliselta. Karhunpoikaa ei surettanut. Hän juoksi pitkin käytäviä pitäen toisella kädellä tukea seinästä. Hymy naamalla. Toinen on niin onnellinen vauhdista ja liikkeestä.